Nykymaailmassa Jättiläinen:stä on tullut yhä enemmän laajaa yleisöä kiinnostava aihe. Teknologian ja globalisaation myötä Jättiläinen:stä on tullut yhä tärkeämpi jokapäiväisessä elämässämme. Olipa kyseessä sosiaalinen ilmiö, historiallinen henkilö tai nykyaikainen käsite, Jättiläinen on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Tässä artikkelissa tutkimme Jättiläinen:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Lisäksi tarkastelemme sen kehitystä ajan myötä ja sen roolia erilaisissa kulttuurikonteksteissa. Tämän tutkimuksen avulla toivomme saavamme valoa Jättiläinen:n tärkeydestä ja merkityksestä tänään.
Jättiläinen on läheisesti ihmistä muistuttava, mutta paljon suurempi ja vahvempi taruolento. Jättiläisiä tunnetaan tarustoista kautta maailman. Usein jättiläisiä kuvataan typeriksi, väkivaltaisiksi ja alkukantaisiksi, ja ne myös syövät ihmisiä, erityisesti lapsia. Toisaalta eräitä jättiläisiä kuvataan älykkäiksi ja ystävällisiksi.
Kreikkalaisessa tarustossa esiintyy giganteiksi kutsuttuja jättiläisiä, joihin lukeutuivat muiden muassa yksisilmäiset kykloopit.
Kansanperinteessä selitettiin poikkeuksellisia maastonmuotoja ja kivien sijaintia jättiläisten tekemiksi. Monet muutkin luonnonilmiöt kuten maanjäristykset ylläpitivät käsitystä jättiläisistä, jotka olisivat ihmisten ja jumalien vihollisia. Pohjoisgermaaniset tarinat pitivät thurseja ja jöötejä tällaisina luonnonvoimien ruumiillistumina. Selvänä todisteena jättiläisistä pidettiin fossiilisia suurten eläinten luita. Niinpä Wienissä asetettiin vuonna 1443 tuomiokirkkoon nähtäville mammutin luu, jota pidettiin jättiläisen luuna. Taruissa jättiläisten koko vaihtelee vähän miestä suuremmasta taivaankorkuiseen. Tunnetaan myös tarinoita, joiden mukaan maailma on luotu jättiläisen ruumiista.
Jatulintarhoja – muinoin jättiläisten rakentamiksi luultuja suuria kivikehiä – on Suomen rannikkoseuduilla ja saaristossa kymmenittäin. Virossa eräät kuuluisat jättiläiset olivat Kalevanpojat.
Tarujen jättiläisissä oli sekä hyviä että pahoja yksilöitä. Siksi myöskään ihmisten asenne niitä kohtaan ei ollut pelkästään kielteinen. Yleensä jättiläiset on kuitenkin esitetty tyhminä ja pahantahtoisina.
Alkujättiläinen on monissa varhaisissa etnisissä uskonnoissa esiintyvä hahmo, joka elää ennen oikean maailman syntyä, eräänlaisessa tyhjyydessä. Yleensä alkujättiläisen kuolema käynnistää maailman muotoutumisen ja ihmisrodun synnyn, kuten kiinalaisen mytologian Panku-jättiläinen, jonka ruumiista syntyy maa, hänen verestään meri, hampaistaan saaret, kallostaan taivas sekä silmistään aurinko ja kuu. Hänen nahassaan eläneistä kirpuista syntyy ihmisiä. Myös skandinaavisessa mytologiassa esiintyy alkujättiläinen Ymir, joka syntyy sulavasta jäästä ja saa ravintonsa alkulehmä Audhumlan utareista valuvasta maitovirrasta. Myös kreikkalaisessa mytologiassa esiintyy titaaneja, jotka kenties voidaan käsittää alkujättiläisiksi.lähde?
Skandinaavisessa mytologiassa maailma luotiin alkujätti Ymirin ruumiista. Odin sekä tämän veljet Vili ja Ve tappoivat Ymirin ja loivat maailman sen ruumista. Jättiläiset jaettiin jää- ja tulijättiläisiin. Muspelheimissa asuivat tulijättiläiset, joista tunnetuin on Surtur, joka Ragnarökin koittaessa polttaa maailman. Jääjättiläiset asuivat Niflheimissa ja heitä kutsuttiin myös huurretursaiksi. Jättiläiset olivat jumalten pahimpia vihollisia. Ukkosenjumala Thor ja hänen Mjölner-vasaransa tunnettiin ihmisten suojelijoina ja jättiläisten tappajina. Magian jumala Loki oli myös jättiläinen ja jumalat olivat itse sekaantuneet jättiläisiin monien avioliittojen kautta.
Suomessa on käytetty jättiläisistä nimityksiä jatulit, metelit ja jotunit. Jatuli ja jotuni ovat läheisiä termejä muinaisnorjan jättiläisiä kuvaaville sanoille jötul ja jotunn. Näitä sanoja on säilynyt myös useissa paikannimissä, kuten lukuisat Suomessa sijaitsevat Metelinmäet. Suomessa, kuten muuallakin, jättiläisten toiminnalla on selitetty poikkeuksellisia maastonmuotoja, kuten esimerkiksi harjukuoppia, isoja kiviä, saaria ja niemiä. Tällaisia ovat esimerkiksi Pallivahankivi Turussa ja Ämmänkuopat Somerolla. Jättiläisten tekemiksi on arveltu myös esihistoriallisia muinaisjäännöksiä, kuten jatulintarhoja, jätinkirkkoja ja muita kivirakennelmia.
Usein tarinat liittyvät myös kristinuskon tuloon. Jättiläinen on esimerkiksi, tarun mukaan, ottanut suuren kivenlohkareen ja heittänyt sen kohti kirkkoa. Kivi kuitenkaan ei ole lentänyt kirkkoon asti, vaan pudonnut järveen ja siitä on tullut järveen saari. Jättiläiset kuvataankin usein kristinuskon ja kirkon vihollisina. Taruissa jättiläiset joutuvat pakenemaan yhä syrjäisemmille seuduille kristittyjen, suomalaisten tai yleensäkin ihmisten tieltä. Tässä suhteessa jättiläiset muistuttavat kovasti muita suomalaisten tarujen myyttisiä alkuasuttajia, kuten lappalaisia ja hiisiä.
Joitakin suomalaisten tarujen jättiläisiä: