Tässä artikkelissa tutkimme Jalavat-ilmiötä ja sen vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan. Ilmestymisestään lähtien Jalavat on herättänyt keskustelua, ristiriitaisia mielipiteitä ja herättänyt syvää kiinnostusta eri aloilla. Vuosien varrella Jalavat on kehittynyt ja saanut uusia ulottuvuuksia, vaikuttaen paitsi tapaamme olla vuorovaikutuksessa ympärillämme olevan maailman kanssa, myös todellisuudentajuihimme. Yksityiskohtaisen analyysin avulla käsittelemme Jalavat:n eri puolia ja tarkastelemme sen merkitystä nykyisessä kontekstissa.
Jalavat | |
---|---|
Vuorijalava (Ulmus glabra) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
Kladi: | Rosidit |
Lahko: | Rosales |
Heimo: | Jalavakasvit Ulmaceae |
Suku: |
Jalavat Ulmus L. |
Katso myös | |
Jalavat (Ulmus) on jalavakasveihin (Ulmaceae) kuuluva suku. Siihen kuuluu 45 lajia, jotka kasvavat pohjoisella pallonpuoliskolla. Jalavat ovat korkeita, usein karhealehtisiä puita, jotka kukkivat keväällä ennen lehtimistään. Niiden kukat ovat pieniä, ruskeita ja mykerömäisissä sarjoissa. Hedelmä on siipipalteinen pähkylä, jonka siivet ovat paperinohuet. Jalavien, varsinkin vuorijalavien lehdistöt kasvavat etenkin nuorilla yksilöillä tasannemaisesti, joten ne varjostavat hyvin maata.
Suomen luonnossa kasvaa kahta jalavalajia, jotka ovat Etelä-Suomessa kasvavat vuorijalava (Ulmus glabra) ja kynäjalava (Ulmus laevis). Kumpaakin näistä lajeista istutetaan ja käytetään myös puistopuina. Suomen jalavaesiintymät ovat jäänne jääkauden jälkeiseltä lämpimämmältä hemiboreaaliselta, atlanttiselta kaudelta, jolloin ne ovat voineet olla melko runsaitakin Etelä-Suomessa. Tämän takia jalavia kasvaa luonnossa vain muutamissa paikoissa, eivätkä ne kuulu enää Suomen tavallisimpaan metsälajistoon. Varsinkin Länsi-Euroopassa hollanninjalavatauti (Ophiostoma ulmi) on tuhonnut jalavia. Tämän sienen itiöt leviävät puusta puuhun pienten kovakuoriaisten avulla. Nykyään molempia jalavalajeja pidetään Suomessa uhanalaisina, ja ne ovat rauhoitettuja. Kaupunkialueiden metsissä kasvavat jalavat, etenkin nuoret jalavayksilöt, lienevät kuitenkin todennäköisemmin puistopuina käytettyjen jalavien luontoon karanneita jälkeläisiä kuin luonnonvaraisista jalavaesiintymistä peräisin olevia jalavia.
Vuorijalava on kynäjalavaa selvästi runsaampi puu. Se kasvaa tosin harvinaisena, ja yksittäisinä esiintyminä pääosin vain Etelä-Suomen tammivyöhykkeellä, paikoittain pohjoisempanakin. Esiintymiä löytyy pohjoisempaa muun muassa Tampereelta, Korpilahdelta ja jopa Kuopiosta.
Harvinaisempi kynäjalava kasvaa Suomessa vain Vanajaveden seudulla muutamissa paikoissa, Tampereen ja Hämeenlinnan välillä. Pieniä esiintymiä on myös Etelä-Suomen hemiboreaalisella vyöhykkeellä, joka onkin kaikkein parasta aluetta Suomessa jalojen lehtipuiden kasvulle. Esiintymiä on etelässä esimerkiksi Lohjanjärven alueella.
Jalavan siemeniä voi syödä villivihanneksena touko-kesäkuussa, kun ne ovat vielä vihreitä. Jalavan sitkeää ja huonosti lohkeavaa puuainesta on käytetty hevosajokaluihin, ulko-oviin ja huonekaluihin.
Lajikkeita: