Tässä artikkelissa analysoimme kaikkea Jalkaväkirykmentti 29 (jatkosota):een liittyvää. Sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin nykypäivän yhteiskuntaan. Kautta historian Jalkaväkirykmentti 29 (jatkosota):llä on ollut perustavanlaatuinen rooli jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla, ja se on vaikuttanut kaikenikäisiin ja kaikenikäisiin ihmisiin. Erilaisten lähestymistapojen ja näkökulmien kautta tutkimme Jalkaväkirykmentti 29 (jatkosota):n monia puolia sekä sen vaikutuksia kulttuuriin, talouteen, politiikkaan ja teknologiaan. Lisäksi tarkastelemme Jalkaväkirykmentti 29 (jatkosota):n tämänhetkisiä mielipiteitä ja keskusteluja sekä mahdollisia tulevaisuuden ennusteita tämän nyky-yhteiskunnassa niin tärkeän aiheen suhteen.
Jalkaväkirykmentti 29 | |
---|---|
Toiminnassa | 18.6.1941−24.3.1942 |
Valtio | Suomi |
Puolustushaarat | Maavoimat |
Aselajit | Jalkaväki |
Jalkaväkirykmentti 29 (JR 29) oli Suomen puolustusvoimien 11. divisioonan yksikkö jatkosodassa. Rykmentin perusti Keski-Pohjanmaan sotilasläänin Kokkolan suojeluskuntapiiri.
Pataljoonan jääkärijoukkueista muodostettiin jo perustamisvaiheessa jääkärikomppania, jonka päälliköksi asetettiin luutnantti O. Björklund.
Rykmentti 29 sai lähes määrävahvuuksien mukaisen varustuksen lukuun ottamatta sitä, että I Pataljoona sai kiväärinsä vasta keskityskuljetusten loputtua Liperissä.
Keskityskuljetukset aloitettiin 20. kesäkuuta ja rykmentin kuljettamiseen tarvittiin kahdeksan junaa. Keskitysalueeksi ensi vaiheessa oli määrätty Liperi. I pataljoona purettiin Ylämyllyn rautatieasemalla ja majoittui kirkonkylältä koilliseen. II pataljoona purettiin Vihtarin rautatieasemalla, minkä jälkeen pataljoona majoittui metsään Onkisalmen länsipuolelle. III pataljoona purettiin Liperissä majoittui kirkonkylältä lounaaseen.
Rykmentti sai käskyn siirtyä Kiteelle 26. kesäkuuta. Kuitenkin ryhmitysmuutoksen takia koko 11. divisioona siirtyi vielä Värtsilän ja Korpiselän suuntiin keskitettyjen divisioonien väliin Kaustajärven kahta puolen. Osana tätä siirtoa rykmentti siirtyi Patsolan kylän pohjoispuolelle. Alueelle saavuttuaan rykmentille alistettiin motorisoitu 13. tykkikomppania, jonka päällikkönä oli luutnantti Kuovi.
Jalkaväkirykmentti 29 ja sen II ja III pataljoona lakkautettiin 11.D:n päätöksellä 9.3.1942. Pataljoonien vanhimmat ikäluokat kotiutettiin, ja nuorimpia miehiä siirrettiin muihin yksiköihin, mm. I/JR 29:ään, joka siis jäi elämään.
I/JR 29 jatkoi taistelua aluksi 11.D:lle alistettuna, mutta 4.7.1943 pataljoona liitettiin 15. prikaatiin. Siitä tuli prikaatin IV pataljoona (IV/15.Pr.) ja komppaniat saivat numerot 13, 14, 15 ja 16 (aik. KKK/I/JR 29).
Pataljoona oli aluksi etulinjassa Kimjärvestä itään ja sitten linnoitustöissä Juksovanjärvellä ja Syvärinjoen varrella Mäntysova-Pitma-maastossa. Lokakuun 1943 alkupuolella se siirtyi junakuljetuksella Syvärinjoen alajuoksulle Kuuttilahteen, jossa jatkoi asemasotaa. Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua vetäytyminen Kuuttilahden suunnalla alkoi 18.6.1944, ja vetäytymisvaiheen viivytystaistelut pataljoona kävi Laatokan rannan tuntumassa ja osallistui merkittävästi mm. Nietjärven torjuntataisteluun. Pataljoona päätyi lopulta 17.8.1944 Lemetin maastoon, jossa oli kv-töissä jatkosodan tulitauon alkamiseen saakka.
3.-4.9. pataljoona marssi Impilahdelle, josta alkoi kuljetus kohti pohjoista ja Lapin sotaa. Pataljoona eteni Kemiin, jonka valtaukseen saksalaisilta se osallistui. Matkaa jatkettiin sitten saksalaisten perässä Rovaniemen eteläpuolle, pataljoonan 13. ja 14. komppanioista muodostettu SissiK. Hyytiäinen kävi kuitenkin kääntymässä Unarinjärvellä saakka.
Rovaniemen eteläpuolen maastossa alettiin 25.10.1944 suunnitella pataljoonan kotiuttamista, ja marssi kohti etelää alkoi 3.11.1944. Veitsiluodossa pataljoona lastattiin laivaan, joka aamulla 14.11. lähti kohti Kokkolan Ykspihlajan satamaa. Kotiutukset alkoivat 17.11. ja 20.11.1944 kaikki miehet oli kotiutettu.