Jalkaväkirykmentti 9 (jatkosota)
Tänään astumme Jalkaväkirykmentti 9 (jatkosota):n kiehtovaan maailmaan, aihe, joka on herättänyt monien kiinnostuksen vuosien varrella. Ilmestymisestään lähtien Jalkaväkirykmentti 9 (jatkosota) on ollut tutkimuksen, keskustelun ja kiistan kohteena, joten se on erittäin ajankohtainen aihe tänään. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia Jalkaväkirykmentti 9 (jatkosota):een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutukseen nykyiseen yhteiskuntaan. Tämä on epäilemättä aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi, ja olemme varmoja, että löydät kiehtovaa ja mielenkiintoista tietoa Jalkaväkirykmentti 9 (jatkosota):stä seuraavilta riveiltä. Liity meille tälle löytö- ja oppimismatkalle!
| Jalkaväkirykmentti 9 | |
|---|---|
| Toiminnassa | 1941 - 1944 |
| Valtio |
 Suomi |
| Puolustushaarat | Maavoimat |
| Aselajit | Jalkaväki |
Jalkaväkirykmentti 9 (JR 9) oli Suomen maavoimien jatkosodan 7. divisioonan rykmentti. Se kuului suojajoukkoihin ja sen perustamisesta vastasivat välirauhan aikainen 9. prikaati sekä Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiiri.
Perustaminen
Välirauhan ajan 9. prikaati sai käskyn suojavalmiuteen asettumisesta eli suojajoukkoryhmitykseen siirtymisestä 10. kesäkuuta 1941. Tämän seurauksena prikaati muutettiin Jalkaväkirykmentti 9:ksi. I ja II pataljoonan rungot muodostettiin palveluksessa olevista varusmiehistä ja täydennettiin palvelukseen kutsutuilla reserviläisillä. Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiiri perusti Enon Kaltimossa rykmentin III pataljoona Enon, Ilomantsin ja Kontiolahden reserviläisistä.
Liikekannallepanossa perustettiin:
- Esikunta ja Esikuntakomppania
- I Pataljoona (I/JR 9) komentajana kapteeni Sulo Marttinen
- II Pataljoona (II/JR 9) komentajana majuri Matti Aarnio
- III Pataljoona (III/JR 9) komentajana majuri Erkki Enberg
- 13. Komppania eli Kranaatinheitinkomppania (13./JR 9)
- 14. Komppania eli Tykkikomppania (14./JR 9)
- Kolonna (Kol./JR 9)
Keskittäminen
Jalkaväkirykmentti 9:n II pataljoona siirtyi 13. kesäkuuta Kaltimon kautta Sonkajaan ryhmittymisalueelleen, missä ryhmittyi puolustukseen. I pataljoona siirtyi 15. kesäkuuta Koveroon, missä se ryhmittyi puolustukseen. III pataljoona ryhmittyi Enon ja Koveron väliselle alueelle. Rykmentin esikunta toimi perustamisen alkuajan Kontiolahdella, mistä siirtyi Revonkylän Törrölän koululle 22. kesäkuuta.
7. divisioonan komentaja antoi 23. kesäkuuta käskynsä, missä ilmoitettiin rykmentin liittämisestä divisioonaan. Seuraavana päivänä divisioonankomentaja tarkasti rykmentin valmiuden.
Komentajat
- eversti August Kuistio 10. kesäkuuta 1941 - 31. toukokuuta 1943
- eversti Bertel Ikonen 31. toukokuuta 1943 - 4. joulukuuta 1944
Lakkauttaminen
Jalkaväkirykmentti 9 oli ryhmittynyt Onkamon ja Hammaslahden välille lokakuun 1944 lopulla, mistä aloitettiin siirrot kotiuttamispaikoille 8. marraskuuta. Ilomantsilaiset, enolaiset ja tuupovaaralaiset kotiutettiin Kaltimossa ja muut pohjoiskarjalalaiset Kontiolahdessa. Muista suojeluskuntapiireistä olevat kotiutettiin Joensuussa. Pohjoiskarjalaiset marssivat kotiuttamispaikoille 9. marraskuuta ja kotiuttaminen alkoi seuraavana päivänä.
Puolustusvoimien uudelleen järjestelyyn liittyen II pataljoona (nuorennettu varusmiespataljoona) siirtyi Tuusulaan Hyrylän kasarmeille 28. marraskuuta ja rykmentin esikunta sekä I pataljoona (nuorennettu varusmiespataljoona) Helsinkiin Santahaminaan. Näistä rykmentin osista muodostettiin 4. joulukuuta 1944 uudelleen nimetty Jalkaväkirykmentti 5.
Lähteet
- Hahtela Martti, Juutilainen Antti, Salmela Väinö Taisteleva: Taisteleva JR 9 - Jalkaväkirykmentti 9 1941-1944. Joensuu: Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö, 1987. ISBN 951-9363-38-6.
Viitteet
Aiheesta muualla
- Mäkelä Jukka L: Marokon kauhu. Porvoo: WSOY, 1969.
| 7. divisioonan joukkoyksiköt jatkosodan aikana | ||
| JR 9 | JR 30 | JR 51 | KTR 2 | Rask.Psto 28 |Kev.Os.15 | PionP 35 | VP 26 | 261. ItKKK |