Jean Casimir-Perier:n merkitys nyky-yhteiskunnassamme on kiistaton. Muinaisista ajoista lähtien Jean Casimir-Perier:llä on ollut ratkaiseva rooli ihmiskunnan kehityksessä. Jean Casimir-Perier on jättänyt lähtemättömän jäljen maailman historiaan joko eri akateemisten alojen opiskeluaineena, yhteiskunnallisten liikkeiden päähenkilönä tai populaarikulttuurin tunnuskuvana. Sen vaikutus ulottuu kaikille elämän osa-alueille, politiikasta talouteen, tieteen, taiteen ja teknologian kautta. Tässä artikkelissa perehdymme Jean Casimir-Perier:n kiehtovaan universumiin, tutkimme sen vaikutusta modernin elämän eri osa-alueisiin ja pohdimme sen merkitystä tulevaisuudessa.
Jean Casimir-Perier | |
---|---|
Ranskan presidentti | |
Pääministeri | Charles Dupuy |
Edeltäjä | Sadi Carnot |
Seuraaja | Félix Faure |
Ranskan pääministeri | |
Presidentti | Sadi Carnot |
Edeltäjä | Charles Dupuy |
Seuraaja | Charles Dupuy |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 8. marraskuuta 1847 Pariisi, Ranska |
Kuollut | 11. maaliskuuta 1907 (59 vuotta) Pariisi, Ranska |
Puoliso | Hélène Casimir-Perier |
Tiedot | |
Puolue | Opportunistiset tasavaltalaiset |
|
Jean Paul Pierre Casimir-Perier (8. marraskuuta 1847 Pariisi – 11. maaliskuuta 1907 Pariisi) oli ranskalainen poliitikko, joka toimi Ranskan pääministerinä vuosina 1893–1894 ja presidenttinä 1894–1895.
Jean Casimir-Perier oli heinäkuun monarkian aikana pääministerinä toimineen Casimir Périerin pojanpoika. Casimir-Perier palveli vapaaehtoisena Ranskan–Saksan sodassa ja yleni kapteeniksi. Hän aloitti poliittisen uransa vuonna 1871 sisäministerinä toimineen isänsä Auguste Casimir-Perierin sihteerinä. Hänet valittiin Ranskan edustajainkamariin 1876 Auben edustajana ja hän liittyi vasemmistolaisten tasavaltalaisten ryhmään. Seuraavana vuonna Casimir-Perier oli Jules Dufauren hallituksessa opetusministeriön alivaltiosihteerinä. Kun laki Orléansin suvun prinssien erottamisesta Ranskan armeijasta tuli käsittelyyn vuonna 1883, Casimir-Perier erosi edustajainkamarista, sillä hän katsoi sukunsa siteiden Orléanseihin ja omien tasavaltalaisten mielipiteittensä olevan sovittamattomassa ristiriidassa. Hänet kuitenkin valittiin saman tien uudelleen ja hän oli Jules Ferryn hallituksessa sotaministeriön alivaltiosihteeri.
Vuosina 1890–1892 Casimir-Perier oli edustajainkamarin varapuhemiehenä ja 1893 puhemiehenä. Hän kokosi joulukuussa 1893 hallituksen, joka kaatui seuraavan vuoden huhtikuussa. Casimir-Perier valittiin kesäkuussa 1894 uudelleen puhemieheksi ja 27. päivänä samassa kuussa Sadi Carnot’n murhan jälkeen uudeksi presidentiksi. Presidenttinä hän joutui pian vasemmiston hyökkäysten kohteeksi, mihin vaikutti kiivaita mielipiteitä nostattanut Dreyfus-skandaali. Presidenttiä panetellut toimittaja Alfred Gérault-Richard tuomittiin herjauksesta, mutta edustajainkamari vapautti hänet. Casimir-Perier koki tämän niin nöyryyttäväksi, että hän erosi presidentin virasta 15. tammikuuta 1895 vain puolen vuoden jälkeen. Peusteluksi erolle hän ilmoitti menettäneensä todellisen vallan. Eronsa jälkeen Casimir-Perier jätti politiikan ja toimi kaivosyhtiö Anzinin toimitusjohtajana. Hän toimi myös hyväntekeväisyysjärjestöissä. Alfred Dreyfusin toisessa oikeudenkäynnissä Rennesissä vuonna 1899 hän todisti Dreyfusin hyväksi.
|