Joen uoma
Nykymaailmassa Joen uoma on aihe, joka herättää edelleen kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Olipa kyseessä henkilökohtainen, ammatillinen tai akateeminen taso, Joen uoma on kiinnittänyt monien ihmisten huomion. Alkuperäistään nykypäivään Joen uoma on ollut tärkeä rooli yhteiskunnassa ja se on vaikuttanut jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Joen uoma:n vaikutusta ja sen merkitystä nykyään. Tarkastellaan erilaisia näkökulmia ja näkökulmia ymmärtääksemme paremmin sen merkitystä ja mahdollisia seurauksia tulevaisuutta ajatellen.
Joen uoma tai jokiuoma on joen osa, jossa vesi virtaa normaalin vedenkorkeuden aikana. Uomaa rajaa molemminpuolin ranta. Uoman vasemmaksi rannaksi kutsutaan rantaa, joka on vasemmalla puolen joen virtaussuuntaan nähden eli alavirtaan katsottaessa, ja oikeaksi rannaksi rantaa, joka on oikealla puolellalähde?. Nimityskäytäntö on päinvastainen kuin lateraaliviitoitusjärjestelmässä, jossa vasen ja oikea katsotaan ylävirtaan päin.
Jokiuomat voidaan jakaa tyypiltään kolmeen eri luokkaan. Suoria uomia on etenkin jokien yläjuoksulla, jossa on voimakas virtaus. Suorassa uomassa eroosio on hyvin voimakasta. Meanderoiva joki on sellainen, jonka uoma mutkittelee huomattavasti. Meanderoiva uoman määritelmän mukaan uomaan vedetty viiva on 1,5 kertaa pidempi kuin päätepisteiden väliin vedetty suora viiva. Tällaisia jokiuomia syntyy laaksoihin, joissa on hienoa sedimenttiä. Palmikkojokia syntyy alueille, joiden korkokuva on matala, ja joissa joki kuljettaa runsaasti irtoainesta mukanaan. Palmikkojoki muodostuu useista rinnakkaisista uomista, jotka muuttavat paikkaa, erkanevat ja liittyvät toisiinsa uudestaan.
Uoman muotoon vaikuttaa maaperä, jolla joki virtaa. Pääsääntöisesti hienorakeisessa tai saviperäisessä maastossa uomasta tulee jyrkkärinteinen, kun karkeassa maaperässä, kuten soralla, uomasta tulee loivarinteinen. Maaperä vaikuttaa myös uoman leveyteen. Lisäksi tavallisesti uoma on leveämpi alajuoksultaan. Uoma voidaan jakaa virtapaikkoihin ja suvantoihin. Veden mukana kulkeva kiintoaines kasautuu etenkin suvantopaikkoihin. Aine kasaantuu särkiksi uoman rannoille tai keskelle uomaa, jonne voi syntyä myös pysyvämpiä saaria.
Tulviessaan joki levittäytyy normaalin uomansa ympäristöön tulvatasangolle.
Lähteet
- Joen rakenne, sisältö ja merkitys (pdf) www.ymparisto.fi. Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 10.3.2010.
Viitteet
- ↑ Jokiuoman muodostuminen Ymparisto.fi. 15.6.2011. Valtion ympäristöhallinto. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 20.1.2020.
- ↑ Joen rakenne, sisältö ja merkitys, s. 21
- ↑ Kiintoaineen kasautumisympäristöt Ymparisto.fi. 29.4.2004. Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 10.3.2010.
Aiheesta muualla
- Suomessa esiintyvät NATURA 2000 -luontotyypit (pdf) Ymparisto.fi. Viitattu 7.6.2020. (suomeksi), (ruotsiksi), (englanniksi)
- Hanski, Minna: Jokien rakenteellisen tilan arviointi – Taustaa EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpanolle Suomen virtavesissä. Suomen ympäristö, 2000. ISBN 952-11-0651-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.12.2020).