Johan Emil Järvisalo
Tässä artikkelissa tutkimme kuuluisan Johan Emil Järvisalo:n kiehtovaa elämää, jonka panokset ovat jättäneet lähtemättömän jäljen historiaan. Johan Emil Järvisalo on valloittanut kaiken ikäisiä ja kaikilta elämänaloilta edustavia ihmisiä vaatimattomasta alusta alkaen huipulle nousuun. Näillä sivuilla löydämme saavutuksia, haasteita ja tärkeitä hetkiä, jotka ovat määrittäneet Johan Emil Järvisalo:n matkan, sekä hänen pysyvän vaikutuksensa ympäröivään maailmaan. Liity kanssamme tälle matkalle Johan Emil Järvisalo:n elämän läpi ja löydä kuinka hänen perintönsä inspiroi ja vaikuttaa tuleviin sukupolviin.
Johan Emil Järvisalo (ven. Эмиль-Иоганн Андреевич Ярвисало, 11. maaliskuuta 1888 tai 1889 Hämeen lääni – 14. toukokuuta 1929 Jalta) oli suomalaissyntyinen neuvostoliittolainen poliitikko.
Järvisalon isä oli kirvesmies ja äiti kutoja. Hän kävi kansakoulun ja työskenteli makkaratehtaalla, kauppa-apulaisena ja konttoristina. Järvisalo opiskeli Helsingin kauppakorkeakoulussa, mutta joutui keskeyttämään opintonsa.
Järvisalo liittyi sosiaalidemokraattiseen nuorisoliikkeeseen vuonna 1905 ja puolueeseen vuonna 1917. Hän oli perustamassa Helsingin liikeapulaisten ammattiliittoa ja Liiketyöntekijäin liittoa. Suomen sisällissodassa Järvisalo toimi punaisen kaartin intendentuurin elintarvikepäällikkönä.
Sisällissodan jälkeen Järvisalo päätyi Venäjälle ja jäi Aleksandr Koltšakin joukkojen vangiksi Siperiassa. Hän liittyi Venäjän kommunistiseen puolueeseen vuonna 1920. Järvisalo työskenteli Karjalan vallankumouskomitean sihteerinä ja VKP(b):n Kemin kihlakuntakomitean vastaavana sihteerinä vuosina 1920–1922 sekä NKP(b):n Karjalan aluekomitean vastaavana sihteerinä vuosina 1922–1929. Hän oli myös Karjalan autonomisen tasavallan toimeenpanevan komitean puhemiehistön ja Neuvostoliiton toimeenpanevan keskuskomitean jäsen. Järvisalolla oli tärkeä rooli Neuvosto-Karjalan suomalaistamispolitiikassa. Hänen seuraajansa puoluesihteerinä oli Kustaa Rovio.
Järvisalon etunimistä käytettiin Neuvostoliitossa lyhennettä E. J.
Lähteet
- ↑ a b Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 313–314. Petrozavodsk: PetroPress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8.
- ↑ a b c d e Kostiainen, Auvo: Järvisalo, Johan Emil Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 27.3.2020.
- ↑ a b Työläisen ja talonpojan kalenteri, s. 148. Leningrad–Petroskoi: Kustannusosuuskunta Kirja, 1930.
|
