Tässä artikkelissa tutkimme Johan Gustav Hedman:n järkyttävää tarinaa, aihetta, joka on kiinnittänyt ihmisten huomion ympäri maailmaa. Ajan mittaan Johan Gustav Hedman on ollut ratkaisevassa roolissa monien ihmisten elämässä, ja se on vaikuttanut paitsi heidän tekoihinsa myös heidän ajatuksiinsa ja tunteisiinsa. Yksityiskohtaisen ja kattavan analyysin avulla toivomme saavamme valoa Johan Gustav Hedman:n eri puolille sen alkuperästä sen nykyisiin vaikutuksiin. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota lukijalle kokonaisvaltainen näkemys Johan Gustav Hedman:stä, jonka tavoitteena on edistää tämän kiehtovan aiheen syvempää ja monipuolisempaa ymmärtämistä.
Johan Jacob Ahrenberg, Anton Wilhelm Arppe, Charles Bassi, Johan Zacharias Blackstadius, Edla Blommér, Erik Cainberg*, Theodor Decker, Robert Wilhelm Ekman*, Erik Enroth, Gustaf Wilhelm Finnberg, Johan Erik Hedberg, Johan Gustav Hedman, Gustaf Erik Hedman, Theodor Höijer, Karl Emanuel Jansson, Johan Knutson, Unto Koistinen, Helmi Kuusi, Aleksander Lauréus*, Johan Erik Lindh, Frans Wilhelm Lüchow, Erik Johan Löfgren, Karl Peter Mazér, Hjalmar Munsterhjelm, Martti Mäki, Victorine Nordenswan, Johan Oldenburg, Antero Olin, Erik Palmstedt, Jacob Rijf, Mathilda Rotkirch, Carl Axel Setterberg, Carl Eneas Sjöstrand, Frans Sjöström, Anita Snellman, Erland Stenberg, Johan Henrik Strömer, Emanuel Thelning, Isak Wacklin, Ferdinand von Wright, Magnus von Wright, Wilhelm von Wright
* agré
Johan Gustav (Gustaf) Hedman (25. syyskuuta 1800 Pietarsaari – 12. helmikuuta 1866 Vaasa) oli erityisesti Lapin kirkkotaiteen kannalta merkittävä suomalainen taidemaalari.
Hedmanin vanhemmat olivat maalarimestari Gustaf Erik Hedman ja Margaretha Elisabeth (Greta Lisa) o.s. Store. Hänen puolisonsa oli Catharina Christina o.s. Granholm. Hedman opiskeli Tukholman Kuninkaallisessa taideakatemiassa vuosina 1818–1821. Valmistuessaan hänet palkittiin Tessin-mitalilla. Hedman sai maalarimestarin oikeudet Oulussa 1822 ja keskitti toimintansa alttaritaulujen maalaamiseen Oulun palon jälkeen. Vaasan lyseon ja teknillisen opiston lehtorina hän toimi vuodesta 1847 alkaen, mutta muutti Vaasan palon jälkeen lyseon mukana takaisin Pietarsaareen 1852 ja kuoli Vaasassa vuonna 1866.
Oulun kaupungin kokoelmien vanhimpia tauluja on Hedmanin Oulu ennen paloa 1822.
Kuusamo 1824 , Kajaani 1824, Pudasjärvi 1825, Hietaniemen kirkko 1826 (Hedenäset, Ylitornion kunta Ruotsissa), Ylitornio 1827, Purmo 1828, Karunki, Tornio 1829, Hyrynsalmi 1830, Säräisniemi, Vaala, Tervolan vanha kirkko 1831, Kuhmo 1831 (paloi 1989 Lentiiran kirkon mukana), Kittilä 1831, Kolarin vanha kirkko 1832, Keminmaa 1837, Rantsila 1840, Himanka 1845, Luoto 1849, Honkajoki 1856, Rymättylä 1857 (varastoituna).
|