Nykymaailmassa Jukka Lehtosaari:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Akateemikoista eri alojen ammattilaisiin kaikki näyttävät olevan kiinnostuneita syventämään tietojaan Jukka Lehtosaari:stä. Tämä aihe on kiinnittänyt yhteiskunnan huomion yleisesti ja synnyttänyt keskustelua, pohdiskelua ja analyyseja sen vaikutuksista ja merkityksestä eri alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Jukka Lehtosaari:een, tavoitteenaan valaista tätä tärkeää ja ajankohtaista aihetta.
Johan Arndt (Jukka) Lehtosaari (aik. Forsman, 15. tammikuuta 1889 Kärkölä – 2. syyskuuta 1939 Neuvostoliitto) oli suomalainen vasemmistopoliitikko, joka toimi muun muassa SDP:n kansanedustajana (1917) ja SKP:n johtotehtävissä. Lehtosaari työskenteli 1920-luvun lopulla opettajana Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopistossa (LVKY) ja vuodesta 1930 Kansainvälisen Lenin-koulun suomalaisella sektorilla.
Asemamiehenä työskennellyt Lehtosaari aloitti poliittisen toimintansa sosiaalidemokraattien riveissä. Hän toimi SDP:n Uudenmaan piirin puhujana vuosina 1916–1917. Lehtosaari valittiin eduskuntaan vaaleissa 1917. Sisällissodan aikana hän palveli kansanvaltuuskunnan sihteerinä. Paettuaan monien muiden punaisten tavoin Venäjälle Lehtosaari liittyi mukaan Suomen kommunistisen puolueen toimintaan.
Lehtosaari osallistui SKP:n perustavaan kokoukseen syksyllä 1918 ja hän työskenteli puolueen keskuskomitean työntekijänä 1918–1919. Toukokuussa 1919 Lehtosaari lähetettiin salaiseen työhön Suomeen. Hän siirtyi rajan yli yhdessä Otto-Wille Kuusisen kanssa. Lehtosaari jäi kuitenkin kiinni jo heinäkuun alussa ja hän sai pitkän vankeustuomion.
Lehtosaari vapautui kesäkuussa 1926. Hän siirtyi tämän jälkeen takaisin Neuvostoliittoon ja aloitti syksyllä opinnot LVKY:n Lenin-kursseilla. Lehtosaari opiskeli kaksi vuotta LVKY:n saksankielisellä sektorilla ja siirtyi tämän jälkeen opettajan tehtäviin suomalaiselle osastolle. Vuosina 1934–1937 Lehtosaari johti Lenin-koulun suomalaista sektoria. Hänet valittiin SKP:n puheenjohtajaksi Hannes Mäkisen jälkeen vuonna 1937. Tammikuussa 1938 Lehtosaari kuitenkin pidätettiin. Hän sai viiden vuoden vankeustuomion, vaikka esimerkiksi Kuusinen epäili luottomiehensä syyllisyyttä. Lehtosaari menehtyi vankileirillä Molotovin alueella 2. syyskuuta 1939.
Lehtosaari eli vuodesta 1930 "vakaassa liitossa" Elsa Utriaisen kanssa. Utriainen oli Kominternin puolalais-balttilaisen maasihteeristön referentti.
Edeltäjä: Hannes Mäkinen |
SKP:n puheenjohtaja 1937–1938 |
Seuraaja: Aimo Aaltonen (vuodesta 1944) |
|
|