Nykyään Käyttöoikeuksien hallinta on aihe, joka on saavuttanut suurta merkitystä yhteiskunnan eri alueilla. Politiikasta, taloudesta, kulttuurista, tieteestä ja teknologiasta Käyttöoikeuksien hallinta on vaikuttanut merkittävästi ihmisten vuorovaikutukseen ja suhtautumiseen ympäristöönsä. Globalisaation ja tietotekniikan kehittymisen myötä Käyttöoikeuksien hallinta:stä on tullut keskeinen aihe, joka asettaa haasteita ja mahdollisuuksia kaikille toimijoille. Tässä artikkelissa tutkimme Käyttöoikeuksien hallinta:een liittyviä eri ulottuvuuksia ja näkökohtia sekä analysoimme sen merkitystä ja vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa.
DRM (lyhenne sanoista Digital Rights Management, suom. digitaalinen käyttöoikeuksien hallinta) on yleisnimi tekniikoille, joilla pyritään rajoittamaan sitä, mitä tietokoneen tai muun vastaanottimen käyttäjä pystyy DRM-suojatulle datalle tekemään saadessaan käsiinsä tällaista dataa. DRM-tekniikka saattaa asettaa rajoituksia esimerkiksi datan edelleenlähettämiselle, tallentamiselle ja kopioimiselle.
DRM-tekniikoiden sovellusalueita ovat muun muassa tekijänoikeuden alaisen musiikin, elokuvien ja tietokoneohjelmistojen kopioinnin esto sekä liikesalaisuuksien suojaaminen teollisuusvakoilulta. Esimerkkejä:
Suomen tekijänoikeuslaki kieltää kopiosuojatun materiaalin purkamisen muuta tarkoitusta kuin sisällön katselua tai kuuntelua varten. Rikoslaissa rikosnimike on teknisen suojauksen kiertäminen ja siitä voidaan tuomita enintään vuodeksi vankeuteen. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että kopiosuojatusta CD- tai DVD-levystä ei saa tehdä varmuuskopiota, eikä sisältöä saa omatoimisesti siirtää esimerkiksi kannettavalle soittimelle, ellei käytössä oleva kopiosuojausjärjestelmä sitä mahdollisuutta erikseen tarjoa.
Uusi tekijänoikeuslaki astui pääosin voimaan 1. tammikuuta 2006. Lakia arvosteltiin voimakkaasti muun muassa siksi, että se poistaa CD- tai DVD-levyn omistajan oikeuden valita, millä välineillä ja miten hän laillisesti ostamaansa sisältöä käyttää. Tämä voi tehdä levyn käytön mahdottomaksi muun muassa sellaisissa ympäristöissä, joita kopiosuojausjärjestelmä ei tue. Lisäksi laki kieltää kopiosuojauksen kiertoon käytetyt ohjelmat ja organisoidun kopiosuojausten purkupalvelun tarjoamisen (teknisen suojauksen kiertämiskeinorikos).
Kopiosuojauksen kiertämisen kielto ei koske tietokoneohjelmaa suojaavaa kopiosuojausta.
Vapaiden ohjelmistojen liikkeen johtajan Richard Stallmanin perustaman Free Software Foundationin mukaan sana rights (oikeudet) DRM-tekniikan nimessä on harhaanjohtava, ja järjestö on kehottanutkin käyttämään tekniikoista nimitystä Digital Restrictions Management, käyttöestojen hallinta.
Muun muassa kansalaisjärjestö EFFI on esittänyt voimakasta arvostelua DRM-tekniikoita kohtaan. DRM-tekniikoiden vastustajien mielestä DRM-tekniikat rajoittavat niillä suojatun materiaalin laillista käyttöä ja asettavat sisällöntuottajien oikeudet kuluttajan oikeuksien edelle. Myös vapaiden ohjelmistojen käyttäjät ja kehittäjät arvostelevat vahvasti DRM-tekniikoita, sillä DRM rajoittaa esimerkiksi DRM-suojatun musiikin soittamisen pelkästään suurten yhtiöiden soittimiin ja estävät kappaleiden soittamisen toteuttamisen vapaan lähdekoodin ohjelmiin kiertämättä suojausta, mikä on laitonta. DRM-suojaukset ovat myös aiheuttaneet runsaasti ongelmia soitettaessa sisältöä muualla kuin tietokoneella, esimerkiksi MP3-soittimissa tai autojen soittimissa. 27. syyskuuta 2008 Walmart ilmoitti, että se sulkee DRM-palvelimensa 9. lokakuuta 2008, jolloin sieltä ostettu DRM-suojattu musiikki lakkaa toimimasta.
Monet yksityishenkilöt vastustavat DRM-tekniikoita periaatteesta, sillä ne rajoittavat yksityishenkilön oikeuksia ostamaansa tuotteeseen. DRM-tekniikka on ajanut monet tavallisesti musiikkinsa ostavat yksityishenkilöt lataamaan musiikkinsa laittomasti vertaisverkoista, joissa DRM-suojaukset on poistettu ja musiikki toimii kaikkialla. Jotkut näistä henkilöistä tosin ostavat yhä musiikkinsa, mutta lataavat kopion "laittomasti" saadakseen sisällön toimimaan soittimissaan.
Videopeleihin asetetut kopiointisuojaukset aiheuttavat usein peleihin ylimääräisiä bugeja, muun muassa The Witcher 2 -peli oli Denuvo kopiointisuojauksen bugien takia monien mielestä pelikelvoton kunnes pelin kehittäjä julkaisi pelistä DRM-vapaan version. Videopelien kopiointisuojausten onkin katsottu lähinnä hankaloittavan laillisesti pelin ostaneita pelaajia koska useimmiten kopiointisuojaukset joka tapauksessa murretaan muutaman viikon kuluessa pelien julkaisusta. Joidenkin vanhojen videopelien kohdalla kopiointisuojausten poistaminen uudelleenjulkaisun yhteydessä on toteutettu lisäämällä peliin hakkereiden tekemä alunperin laiton kräkki.
|