Karl Marx ja uskonto
Tässä artikkelissa tutkimme Karl Marx ja uskonto:n kiehtovaa maailmaa. Alkuperästään ja kehityksestään sen merkitykseen nyky-yhteiskunnassa Karl Marx ja uskonto on ollut ratkaisevassa roolissa monilla ihmiselämän osa-alueilla. Vuosien varrella Karl Marx ja uskonto on herättänyt kasvavaa kiinnostusta sen vaikutuksen ansiosta eri aloilla kulttuurista ja historiasta tieteeseen ja teknologiaan. Tarkastellaan perusteellisen analyysin avulla Karl Marx ja uskonto:n monia puolia ja tarkastellaan sen vaikutusta jokapäiväiseen elämään ja sen roolia nykymaailman muokkaamisessa. Lisäksi perehdymme Karl Marx ja uskonto:n ympärillä nousseen eri näkökulmiin ja mielipiteisiin ymmärtääksemme paremmin sen merkitystä ja asemaa nyky-yhteiskunnassa.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Karl Marx oli sitä mieltä, että uskonto on haitallista ihmiskunnalle. Hänen mukaansa se estää alistettuja ihmisiä etsimästä ratkaisua ongelmiinsa, sillä uskonto lupaa uskovaisten saavan palkinnon tuonpuoleisessa elämässä. Marx oli myös sitä mieltä, että uskovaisuus on vastaus vieraantumiseen tai aineelliseen puutteeseen, eikä sitä voida poistaa ennen kuin ihmisten elämä on vapautettu, jolloin uskonto tulee kuolemaan luonnollista tietä.
Uskonto on Marxin mukaan hallitsevan luokan käyttämä väline, jonka kautta ihmiset voivat hetkellisesti saada lievitystä kärsimyksiinsä kokemalla uskonnollisia kokemuksia. Hallitsevan luokan edun mukaista on edistää käsitystä, jonka mukaan ihmisten nykyinen kärsimys tulee johtamaan ikuiseen onneen. Niin kauan kuin kansa uskoo, se ei yritä aidosti ymmärtää ja voittaa kärsimystensä todellista lähdettä, mikä Marxin mielestä oli riistävä talousjärjestelmä.
Marxin mukaan uskonto on kansan oopiumia koskalähde?
- se tarjoaa hetkellistä lievitystä kipuun, mutta ei pysty poistamaan kivun aiheuttajaa
- se tarjoaa kuvitelmia paremmasta elämästä taivaassa.
Marx näki siis uskonnon todellisuuspakona eli eskapismina.
Ludwig Feuerbach väitti, että ihminen palvoo jumalassa omaa itseään. Karl Marx kehitti edelleen Feuerbachin ajatuksia. Marxin mukaan uskonnossa on kyse yhteisön virheellisestä tajunnasta.
Karl Marxin kanta työväenliikkeen ja uskonnon suhteista oli selvä. Marxin mielestä uskonto on työväenliikkeelle vahingollinen ilmiö.
Marxin luonnehdinta uskonnosta kansan oopiumina ja käsitys yhteiskunnallisten olosuhteiden merkityksestä on ollut nykyisinkin esillä pohdittaessa syitä uskontojen kannatukselle.
Katso myös
Lähteet
- ↑ Phil Zuckerman: Atheism: Contemporary Rates and Patterns (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta
- Feuerbach, Ludwig (1980). Uskonnon olemuksesta. Helsinki: Otava.
- Marx, Karl (1971). Filosofian kurjuus. Moskova: Edistys.
- Marx, Karl (1974). Pääoma I. Moskova: Edistys.
- Oittinen, Vesa: Marxilainen uskontokritiikki: Tieteellisen ateismin lähtökohtia. Helsinki: Kansankulttuuri, 1979. ISBN 951-615-242-2.