Kemiönsaaren helluntaiseurakunta on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Tämä kysymys on laaja-alaisesti ja yhteiskuntavaikutuksellaan herättänyt kiivasta keskustelua sekä tiedotusvälineissä että julkisuudessa. Alkuperäistään nykyiseen vaikutukseensa Kemiönsaaren helluntaiseurakunta on jättänyt lähtemättömän jäljen historiaan, vaikuttaen niin yksilöihin kuin yhteisöihinkin. Tässä artikkelissa tutkimme Kemiönsaaren helluntaiseurakunta:n eri puolia yksityiskohtaisesti ja analysoimme sen vaikutuksia, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja.
| Kemiönsaaren helluntaiseurakunta | |
|---|---|
| Suuntautuminen | Helluntaiherätys |
| Kirkkokunta | Finlands svenska pingstsamfund |
| Perustettu | 1927 |
| Pääkirkko | Kemiö |
Kemiönsaaren helluntaiseurakunta (ruots. Pingstförsamlingen på Kimitoön) on kaksikielinen helluntaiseurakunta Kemiössä, Varsinais-Suomessa. Se on rekisteröity yhdistykseksi 20. tammikuuta 1927, ja sillä on oma rukoushuone Tabor. Toimintamuotoina ovat jumalanpalvelukset, rukouskokoukset ja pienryhmät kodeissa.
Ensimmäiset aikuiskasteet Kemiössä toimitettiin vuonna 1920, mutta vasta vuonna 1922 juhannuspäivänä muodostettiin seurakunta nimeltään Tabor-seurakunta. Perustavassa kokouksessa oli 34 henkeä, joista 14 oli kastettu samana päivänä Långvikenissä. Ensimmäisiä kokouksia vietettiin eräässä puusepänverstaassa, jonka omistaja oli luovuttanut tätä tarkoitusta varten. Vuonna 1924 seurakunta hankki Rekun kylästä talon, josta tehtiin rukoushuone, joka oli käytössä vuosina 1925−1936. Vuonna 1936 rakennettiin Kemiön kirkon lähellä olleelle lammaslaitumelle rukoushuone Tabor. Aluksi seurakunta oli paikalla vain vuokralla, mutta se lunastettiin omaksi vuonna 1949. Vuonna 1937 Taalintehtaalla ollut Kemiön Tabor-seurakunnan rukouspiiri muodosti oman Siion-seurakuntansa. Seurakunta oli suomenkielinen, ja oli osin seurausta Kemiönsaaren suomenkielisten helluntailaisten ryhmän vetäjän maanviljelijä Juho Salosen ja erään Tabor-seurakunnan ruotsinkielisen saarnaajan erimielisyyksistä, sillä ne olivat johtaneet suomenkielisten omiin, paikasta toiseen kiertäviin kokouksiin. 1954 seurakunnat yhdistyivät, ja seurakunnan nimeksi tuli Pingstförsamlingen på Kimitoön (Kemiönsaaren helluntaiseurakunta). Monet suomenkieliset helluntailaiset kuitenkin jatkoivat omaa erillistä toimintaansa rukouspiirinä eivätkä liittyneet uuteen seurakuntaan. Tämä ryhmä kokoontui kodeissa 1960-luvun loppuun asti. Vuonna 1992 seurakunnassa oli 61 jäsentä.