Seuraavassa artikkelissa perehdymme Kieliopillinen luku:n kiehtovaan maailmaan. Sen alkuperästä sen nykyiseen kehitykseen tutkimme kaikkia tähän aiheeseen liittyviä näkökohtia. Selvitämme sen vaikutuksen eri aloilla, sen suhteen muihin tutkimusalueisiin ja sen merkityksen nyky-yhteiskunnassa. Tarkastellaan perusteellisen ja yksityiskohtaisen analyysin avulla erilaisia näkökulmia ja asiantuntijalausuntoja, joiden avulla voimme paremmin ymmärtää Kieliopillinen luku:n tärkeyttä ja merkitystä nykymaailmassa.
Kieliopillinen luku (tai lyhyesti luku; latinaksi numerus) on kieliopillinen kategoria, joka ilmaisee asioiden määrää. Useimmissa kielissä on yksikkö (singulaari) ja monikko (pluraali). Monissa kielissä on kuitenkin myös ns. monikollisia sanoja (plurale tantum), joita käytetään vain monikossa. Jotkut kielet kuten kiina eivät merkitse monikollisuutta, vaan se on pääteltävä asiayhteydestä. Joissain kielissä on lisäksi kaksikko (duaali) tai jopa kolmikko (triaali), jotka ilmaisevat täsmällistä määrää asioita tai esineitä.
Kielissä on persoonapronominit ovat usein sekä yksikössä että monikossa. Jos kielessä yleensä on muita numeruksia, niin ne ilmenevät ainakin persoonapronomineissa. Esimerkiksi saamen kielessä on kaksikkopronominit, jotka tarkoittavat täsmälleen kahta henkilöä (esimerkiksi pohjoissaameksi moai 'me kaksi'), mutta substantiiveilla ei ole kaksikkomuotoja. Myös verbeillä voi olla persoonamuotoja, jotka ilmaisevat luvun.