Nykyään Kiiminkijoen silta on erittäin tärkeä aihe, joka herättää suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Alkuperäistään lähtien Kiiminkijoen silta on ollut tutkimuksen ja keskustelun kohteena, ja se on kiinnittänyt asiantuntijoiden, tutkijoiden ja ihmisten huomion, jotka ovat kiinnostuneita ymmärtämään sen seurauksia ja seurauksia. Ajan myötä Kiiminkijoen silta on kehittynyt ja sopeutunut ympäristön muutoksiin pysyen aina läsnä julkisella asialistalla. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Kiiminkijoen silta:een, ja analysoimme sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin.
Kiiminkijoen silta | |
---|---|
Ajokaistoja | 2 |
Ylittää | Kiiminkijoen |
Sijainti | Haukipudas, Oulu |
Ylläpitäjä | Liikennevirasto |
Siltatyyppi | kotelopalkkisilta |
Pisin jänneväli | 52 m |
Pituus | 41 + 52 + 41 m |
Leveys | 13,6 m |
Avattu liikenteelle | 1954 |
Koordinaatit | |
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla |
Kiiminkijoen silta on Kiiminkijoen ylittävä maantiesilta Haukiputaan kaupunginosassa Oulussa. Teräsbetoninen jatkuva kotelopalkkisilta on valmistunut 1954 ja se on korjattu viimeksi vuonna 2014.
Silta sijaitsee Haukiputaan kirkonkylän ja Keiskan kylän välillä seututie 847:llä eli entisellä valtatie 4:lla. Ennen sillan valmistumista joki piti ylittää lossilla tai kiertää Asemakylällä sijaitsevan rautatiesillan kautta. Lossista (ruots. Färja) on muistona paikannimi Värjänranta, joka sijaitsee maantiesillan kupeessa kirkonkylän puolella.
Kiiminkijoen silta oli ensimmäinen suuri jatkuva kotelopalkkisilta Suomessa. Kolmijänteisen sillan pääjänne on 52 metriä ja reunajänteet 41 metriä. Pääjänne on edelleen pisin jännittämättömien betonisten kotelopalkkien jänne Suomessa. Sillan suunnitteli Yrjö Winter, jonka suunnitelmien mukaan rakennettiin myöhemmin Kiiminkijoen siltaa vastaavat Reposaaren maantiesilta (1956) ja Iijoen ylittävät Puodinkosken ja Helsinginkosken sillat (1957).