Nykyään Kiinan kirjallisuus on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta nyky-yhteiskunnassa. Ilmestymisestään lähtien Kiinan kirjallisuus on herättänyt keskusteluja ja kiistoja kiinnittäen tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion. Tämä ilmiö on käynnistänyt useita keskusteluja, jotka kattavat useita eri näkökohtia sen vaikutuksista talouteen sen vaikutuksista kulttuuriin ja politiikkaan. Koska Kiinan kirjallisuus on edelleen tärkeä aihe, on erittäin tärkeää analysoida sen eri puolia ja ymmärtää, kuinka se vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Kiinan kirjallisuus:n ilmiötä ja sen merkitystä nykyään.
Kiinan kirjallisuus on kiinan kirjoitusjärjestelmän varhaisuuden vuoksi kehittynyt Kiinassa jo muinaisina aikoina. Kalligrafia on kiinalaisille korkein taide. Kertomakirjallisuuden kehitys pääsi vauhtiin vasta 1300-luvulla. Tätä varhaisempi säilynyt kirjallisuus on pääosin tietokirjallisuutta, filosofisia tai uskonnollisia teoksia sekä runoutta. Näistä koulutetun ihmisen tulee tuntea ”viisi klassikkoa ja neljä kirjaa”. Kertomakirjallisuuden neljä pääteosta ovat Xiyouji (Lännenmatkan kertomus), Honglou meng (Punaisen huoneen uni), Shui hu zhuan (Vesirajan tai vedenvarren tarinat) ja Sanguo yanyi (Kolmen kuningaskunnan tarinoita).