Kiovan taistelu

Kiovan taistelu
Osa toisen maailmansodan itärintamaa
Itärintama Kiovan taistelun aikana vuonna 1941
Päivämäärä: 23. elokuuta – 26. syyskuuta 1941 Paikka: Kiova, Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta, Neuvostoliitto Lopputulos: Saksan voitto
Osapuolet
Saksa	Neuvostoliitto
Komentajat
Gerd von Rundstedt	Semjon Budjonnyi Mihail Kirponos (kaatui)
Vahvuudet
500 000	627 000
Tappiot
ei tiedossa	616 304 kaatunutta tai vangittua 84 240 haavoittunutta
n k m Itärintama Meritaistelut Itämeri Mustameri Jäämeri 1941 Barbarossa Brest Białystok–Minsk Baltia Brody Bessarabia Smolensk Uman Odessa Kiova Tallinna Leningrad Asovanmeri 1. Harkova 1. Krim Sevastopol Rostov Gorki Moskova Suomi Kertš Tšetšenia 1942 Talvioffensiivi Lupana Barvenkovo–Lozova Ržev Toropets–Holm Demjansk Holm 2. Harkova Operaatio sininen Voronež Stalingrad Kaukasus Ržev-Sytšovka Vahriselkä Velikije Luki Mars Saturnus 1943 Iskra Ostrogožsk–Rossoš Voronež–Harkova Pohjantähti 3. Harkova Kursk 4. Harkova Mius–Donets Hyökyaalto Polkovodets–Rumjantsev Donbass 2. Smolensk Lenino Dnepr Nevel 1944 Dneper–Karpaatit Leningrad–Novgorod Korsun Narva 2. Krim 1. Jassy–Kišinjov Karjala Bagration Lvov–Sandomierz Doppelkopf 2. Jassy–Kišinjov Dukla Pass Baltia Belgrad Debrecen Petsamo–Kirkenes Kuurinmaa Gumbinnen Budapest 1945 Veiksel–Oder Länsi-Karpaatit Itä-Preussi Sleesia Breslau Sonnenwende Itä-Pommeri Balaton Määri–Ostrava Wien Bratislava–Brno Berliini Praha

Kiovan taistelu oli Saksan ja Neuvostoliiton joukkojen välinen taistelu Kiovan kaupungin hallinnasta toisessa maailmansodassa 23. elokuuta – 26. syyskuuta 1941.

Taustaa

Heinäkuun 1941 lopulla Saksan keskustan armeijaryhmän nopea eteneminen itärintaman keskiosassa ja suuret tasangot etelän armeijaryhmän välirajalla mahdollistivat lähes koko Neuvostoliiton Kiovan kaupungin ympäristöön ryhmittyneen Luoteisrintaman kohtaamisen. Puna-armeijan Umanin taistelussa kärsimät panssarivaunu- ja kuljetusvälinetappiot estivät joukkojen tehokkaan siirtämisen, mutta siitä huolimatta alueella olleet joukot aiheuttivat vakavan uhan saksalaisten etenemiselle. Keskittymä oli suurin itärintaman puna-armeijan ryhmityksistä.

Hitler keskeytti 3. elokuuta etenemisen kohti Moskovaa keskittäen joukkoja Kiovan kukistamiseen. Direktiivin No. 34 täydennys julkaistiin 12. elokuuta, ja siinä esitettiin kompromissi Kiovan ja Moskovan suuntien välillä. 2. ja 3. panssariryhmä pidettiin keskustan armeijaryhmässä eikä niitä siirretty alkuperäisen suunnitelman mukaisesti pohjoiseen ja etelään. Lisäksi pohjoisen armeijaryhmän 4. panssariryhmä siirrettiin keskustan armeijaryhmään, kunhan armeijaryhmä olisi saavuttanut suunnitellut tavoitteensa. Kolme panssariryhmää johtaisi lopullista marssia Moskovaan.

Taistelujen kulku

Heinz Guderianin 2. panssariryhmä hyökkäsi 7. syyskuuta pohjoisesta Kiovan itäpuolen Romnyä kohti. Ewald von Kleistin 1. panssariryhmä hyökkäsi 10. syyskuuta etelästä Kiovan itäpuolelle.

Neuvostoliittolaisten komentaja Semjon Budjonnyi huomasi jo varhain uhkaavan mottivaaran ja suunnitteli vetäytymistä. Josif Stalin kielsi vetäytymisen.

Taistelussa Gerd von Rundstedtin johtamat 2. armeija ja 2. panssaridivisioona yhdessä 6. ja 17. armeijan kanssa onnistuivat lyömään Mihail Kirponosin komentamat Neuvostoliiton joukot, joihin kuuluivat muun muassa Neuvostoliiton 5., 37., 26., 21., ja 40. armeija. Kirponos kaatui taistelussa yrittäessään vetäytyä joukkoineen. Panssariryhmät kohtasivat toisensa 14. syyskuuta ja sulkivat Kiovan mottiin viisi armeijaa.

Lopputulos

Saksalaiset ottivat taistelussa 665 000 vankia ja saivat tuhansittain tykkejä ja liki 900 panssarivaunua.

Joukot

Saksa

• 2. armeija
• 6. armeija
• 17. armeija
• 2. panssariryhmä (Guderian)
  • XXIV motorisoitu armeijakunta
  • XLVII motorisoitu armeijakunta
• 1. panssariryhmä(Kleist)
  • XIV motorisoitu armeijakunta
  • XLVIII motorisoitu armeijakunta

Neuvostoliitto

• 5. armeija
• 21. armeija
• 26. armeija
• 37. armeija
• 38. armeija

Lähteet

• Paul Carell: Marssi Venäjälle. Gummerus, 1964. ISBN 951-20-6478-2.
• Alan Clark: Barbarossa. Quill, 1965. ISBN 0-688-04268-6.

Viitteet

Aiheesta muualla

• Konstantin Rokossovski: Sotilaan velvollisuus. Progress, 1982.
• John Killen: Luftwaffe. WSOY, 1969.
• William L. Shirer: Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho I–II. Gummerus, 2001. ISBN 951-20-4601-6.
• Peter McCarthy&Mike Syron: Panzerkrieg. Robinson, 2002. ISBN 1-84119-800-5.
• Guido Knopp: Wehrmacht. Gummerus, 2012. ISBN 978-951-20-9111-9.
• George H. Stein: Waffen-SS. Gummerus, 2012. ISBN 978-951-20-7807-3.
• Hans-Ulrich Rudel: Stuka-lentäjä. Koala-kustannus, 2011. ISBN 978-952-229-122-6.
• Theodor Plievier: Moskova. WSOY, 1965.
• Kurt von Tippelskirch: Toisen maailmansodan historia 1-4. WSOY, 1962.