Kognitiivinen käyttäytymisterapia
Nykyisen yhteiskunnan laajassa aihepiirissä Kognitiivinen käyttäytymisterapia on eronnut ehdottoman tärkeänä aiheena. Kognitiivinen käyttäytymisterapia on kiinnittänyt laajan yleisön huomion eri ikäisistä ja eri ammateista riippumatta joko ihmisten jokapäiväiseen elämään, työelämään vaikuttamisensa tai historiallisen merkityksensä vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme Kognitiivinen käyttäytymisterapia:n eri puolia sen alkuperästä sen nykyiseen kehitykseen tavoitteenaan tarjota globaali näkökulma tähän paljon keskusteltuun aiheeseen.
 |
Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. Tarkennus: Kritiikki puuttuu täysin, ja vertailu muihin menetelmiin rajoittuu perustelemattomaan paremmuusväittämään. |
Kognitiivinen käyttäytymisterapia (engl. cognitive behavioral therapy, lyhenne CBT) on psykoterapiamuoto, joka perustuu oppimis-, kognitiivisen ja sosiaalipsykologian teoriaan ja tutkimukseen ja keskittyy pääasiallisesti nykytilanteessa vaikuttavien käyttäytymisongelmia ylläpitävien tekijöiden kartoittamiseen ja hoitoon.
Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa painotetaan yksilön vuorovaikutusta (sosiaalisen) ympäristönsä kanssa nykyhetkessä. Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa tutkitaan, miten ihminen käyttäytyy tai menettelee eri tilanteissa ratkaistakseen ongelmiaan ja tarvittaessa hänelle opetetaan elämänlaadun kannalta toimivampia ja käyttökelpoisempia tapoja ongelmien ratkaisemiseksi. Kognitiivinen käyttäytymisterapia aloitetaan aina käyttäytymisanalyysilla tai asiakkaan tilanteen käsitteellistämisellä. Tämä voi johtaa huomaamaan, että asiakkaalta puuttuu sosiaalisia valmiuksia, että hänellä on itseänsä tai muiden kannalta epäedullisia tai tuhoisia ongelmanratkaisu- tai suhtautumistapoja, ”noidankehiä”, joihin hän on juuttunut. Peruslähtökohta on se, että jokainen yksilö on ainutlaatuinen ja jokaisen hoidon täytyy sen vuoksi perustua yksilölliseen käyttäytymisanalyysiin. (Tuomisto, Lappalainen, 2012)
Kognitiivisen käyttäytymisterapian tehokkuus on todettu sadoissa tieteellisissä tutkimuksissalähde? ja se on saavuttanut tunnustusta kaikkialla maailmassalähde? erityisen tehokkaana ja tieteellisesti tutkittuna psykoterapiamuotona. Tällä hetkellä on olemassa käyttäytymisterapeuttisia hoitomenetelmiä lähes kaikkiin psykiatrisiin, neurologisiin ja terveyspsykologisiin ongelmiin ja häiriöihin ja monien ongelmien hoidossa nämä hoitomenetelmät on osoitettu parhaiksi psykologisiksi hoitomenetelmiksi. Alueita, joilla käyttäytymisanalyysin ja kognitiivisen käyttäytymisterapian hoitomenetelmät ovat osoittautuneet erityisen tehokkaiksi ovat esim. ahdistuneisuus-, pelko-, ja masennusongelmat, syömis- ja unihäiriöt, oppimisvaikeudet, seksuaaliset ja muut parisuhdeongelmat, huono itseluottamus, väärinkäyttöongelmat, skitsofrenia ja erityyppiset stressiongelmat ja yleiseen terveyteen liittyvät ongelmat sekä lapsuuteen ja kehitysvammaisuuteen liittyvät häiriöt. Verrattaessalähde? kognitiivista käyttäytymisterapiaa muihin psykoterapiamuotoihin sillä on tavallisesti saatu parempia tuloksia kuin muilla. Millään alueella ne eivät ole olleet huonompia kuin muilla psykoterapiamenetelmillä. Eräs uusi hoitoalue on persoonallisuushäiriöt, joiden hoidossa kognitiivisella käyttäytymisterapialla on myös saatu hyviä tuloksia. Maailman laajimmassa ja perusteellisimmassa psykoterapiatutkimuksessa (Grawe, Donati, Bermauer, 1994) juuri kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmät saivat parhaat tulokset. Tämä saavutus perustuu suuresti siihen kokeelliseen ja tieteelliseen traditioon, johon tämä terapiamuoto perustuu. Huonoksi osoittautuneet menetelmät on yksinkertaisesti hylätty.
Lähteet
- Tuomisto, M. T., Lappalainen, R. (2012) Kognitiivinen käyttäytymisterapia. Teoksessa Huttunen, M. O. & Kalska, H. (toim.), Psykoterapiat. Duodecim. Bookwell Oy. Porvoo
- Grawe, K., Donati, R. & Bermauer, F. (1994) psychoterapie im Wandel. Von der Konfession zur Profession (4. Auflage). Göttingen: Hogrefe.