Konsensus-päätöksenteko

Tässä artikkelissa tutkimme Konsensus-päätöksenteko:tä, aihetta, joka on viime vuosina kiinnittänyt sekä tutkijoiden, asiantuntijoiden että harrastajien huomion. Konsensus-päätöksenteko on osoittautunut monimutkaiseksi ja monitahoiseksi aiheeksi, joka sisältää monenlaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja. Konsensus-päätöksenteko on ollut keskustelun ja keskustelun kohteena eri piireissä ja tieteenaloilla yhteiskunnallisista vaikutuksistaan ​​sen merkitykseen tieteen alalla. Näillä sivuilla perehdymme Konsensus-päätöksenteko:n eri puoliin ja tutkimme sen alkuperää, kehitystä ja mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia. Toivomme voivamme tarjota lukijoillemme kattavan ja rikastuttavan käsityksen tästä kiehtovasta aiheesta.

Konsensus-päätöksenteko on päätöstentekoprosessi, jossa ei ainoastaan tyydytä enemmistön haluamaan lopputulokseen, vaan pyritään myös ottamaan huomioon vähemmistöön jäävien vastustus ja sisällyttämään se lopputulokseen, luoden hyväksyttävimmän ja parhaan mahdollisen päätöksen (konsensus = yhteisymmärrys, jonkinasteinen yksimielisyys). Konsensuksen vastakohdaksi voidaan määrittää sen puute, dissensus (eng.).

Menetelmän yksi tavoite on vähentää ryhmien äänivaltaa ja nostaa esiin yksittäisiä ääniä. Koska konsensus-päätöksenteko pyrkii vähimmäistämään vastustuksen, se on suosittu kansalaisjärjestöissä, joissa päätöksiä noudatetaan mieluiten, jos niillä on suurin mahdollinen tuki. Konsensusta vaaditaan silloin, kun päätöksen noudattamisen valvominen on mahdotonta, ja päätöksen noudattaminen jää yksittäisten yksilöiden harteille. Tällaisissa tapauksissa enemmistö ei voi yksinkertaisesti pakottaa haluaan vähemmistön päälle kuulematta heidänkin ääntään. Koska tarkemman konsensuksen hakeminen on useimmiten aikaavievää ja kuluttavaa, järjestöissä varataan konsensus-päätöksenteko useimmiten vain tärkeimpiä päätöksiä varten.

Katso myös