Tässä artikkelissa tutkimme Konsensus-päätöksenteko:tä, aihetta, joka on viime vuosina kiinnittänyt sekä tutkijoiden, asiantuntijoiden että harrastajien huomion. Konsensus-päätöksenteko on osoittautunut monimutkaiseksi ja monitahoiseksi aiheeksi, joka sisältää monenlaisia näkökulmia ja lähestymistapoja. Konsensus-päätöksenteko on ollut keskustelun ja keskustelun kohteena eri piireissä ja tieteenaloilla yhteiskunnallisista vaikutuksistaan sen merkitykseen tieteen alalla. Näillä sivuilla perehdymme Konsensus-päätöksenteko:n eri puoliin ja tutkimme sen alkuperää, kehitystä ja mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia. Toivomme voivamme tarjota lukijoillemme kattavan ja rikastuttavan käsityksen tästä kiehtovasta aiheesta.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: liian rajaava määritelmä: konsensus tarkoittaa yksimielisyyttä |
Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Toinen kappale puhuu menetelmästä ja on kaikkiaan epäselvää spekulointia |
Konsensus-päätöksenteko on päätöstentekoprosessi, jossa ei ainoastaan tyydytä enemmistön haluamaan lopputulokseen, vaan pyritään myös ottamaan huomioon vähemmistöön jäävien vastustus ja sisällyttämään se lopputulokseen, luoden hyväksyttävimmän ja parhaan mahdollisen päätöksen (konsensus = yhteisymmärrys, jonkinasteinen yksimielisyys). Konsensuksen vastakohdaksi voidaan määrittää sen puute, dissensus (eng.).
Menetelmän yksi tavoite on vähentää ryhmien äänivaltaa ja nostaa esiin yksittäisiä ääniä. Koska konsensus-päätöksenteko pyrkii vähimmäistämään vastustuksen, se on suosittu kansalaisjärjestöissä, joissa päätöksiä noudatetaan mieluiten, jos niillä on suurin mahdollinen tuki. Konsensusta vaaditaan silloin, kun päätöksen noudattamisen valvominen on mahdotonta, ja päätöksen noudattaminen jää yksittäisten yksilöiden harteille. Tällaisissa tapauksissa enemmistö ei voi yksinkertaisesti pakottaa haluaan vähemmistön päälle kuulematta heidänkin ääntään. Koska tarkemman konsensuksen hakeminen on useimmiten aikaavievää ja kuluttavaa, järjestöissä varataan konsensus-päätöksenteko useimmiten vain tärkeimpiä päätöksiä varten.