Tervetuloa artikkeliin aiheesta Kustaa Vilkuna, jossa tutkimme tätä mielenkiintoista aihetta/henkilöä/päivämäärää perusteellisesti. Opimme sen alkuperästä, sen merkityksestä nyky-yhteiskunnassa ja eri puolista, jotka tekevät siitä niin kiehtovan. Tämän artikkelin aikana perehdymme sen historiaan, vaikutuksiin ja vaikutuksiin eri aloilla. Kustaa Vilkuna edustaa kiehtovaa aihetta populaarikulttuurin vaikutuksesta sen merkitykseen jokapäiväisessä elämässä, ja se ansaitsee yksityiskohtaisen tutkimisen. Valmistaudu tutustumaan kaikkiin Kustaa Vilkuna:n kiehtoviin puoliin tässä kattavassa analyysissä!
Kustaa Vilkuna | |
---|---|
Opetusministeri | |
Kuuskosken hallitus
26.4.–29.8.1958 |
|
Edeltäjä | Reino Oittinen |
Seuraaja | Kaarlo Kajatsalo |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 26. lokakuuta 1902 Nivala |
Kuollut | 6. huhtikuuta 1980 (77 vuotta) Kirkkonummi |
Ammatti | akateemikko |
Tiedot | |
Puolue | ammattiministeri /Maalaisliitto |
|
Kustaa Gideon Vilkuna (26. lokakuuta 1902 Nivala – 6. huhtikuuta 1980 Kirkkonummi) oli suomalainen akateemikko, kansatieteilijä, kielitieteilijä ja historiantutkija. Hän toimi myös lukuisissa luottamus- ja poliittisissa tehtävissä, kuten opetusministerinä Kuuskosken hallituksessa vuonna 1958. Puoluekannaltaan hän oli maalaisliittolainen. Vilkuna oli Urho Kekkosen tukija, ja häntä on jopa luonnehdittu Kekkosen ”harmaaksi eminenssiksi”.
Kustaa Vilkuna oli toinen August ja Anna Wilkunan seitsemästä lapsesta, jotka elivät aikuisiksi asti. Hänen setänsä oli kirjailija Kyösti Wilkuna. Vilkuna aloitti opiskelunsa käymällä kiertokoulua kuukauden vuodessa vuosina 1909–1912. Opiskelu jatkui aina ylioppilaaksi asti vuoteen 1923. Vilkuna avioitui vuonna 1927 Liisa Virkkusen (alk. Snellman) kanssa.
Vilkuna valmistui vuonna 1927 Helsingin yliopistosta pääaineenaan suomen kieli. Hän toimi Akateemisessa Karjala-Seurassa, mutta erosi siitä vuonna 1932 Urho Kekkosen, Martti Haavion, Reino Kuuskosken, V. J. Sukselaisen, Paavo Kastarin, Heikki Hosian, Lauri Hakulisen, Veikko Heiskasen ja muiden poliittiseen keskustaan suuntautuneiden jäsenten kanssa, kun AKS:n enemmistö ei 27. huhtikuuta 1932 pidetyssä kokouksessa suostunut tuomitsemaan Mäntsälän kapinaa. Vuonna 1942 Vilkuna liittyi uudestaan AKS:n jäseneksi.
Vilkuna jatkoi opintojaan ja väitteli filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1936 kansatieteen alalta. Samana vuonna Vilkuna nimitettiin Helsingin yliopiston dosentiksi. Kansatieteen tutkijana Vilkuna edusti tuolloin uutta niin sanottua funktionaalista tarkastelutapaa, jossa aiemmin vallalla olleen esineiden muodostamien aikasarjojen selvittelyn sijaan pyrittiin luomaan yhtenäistä kokonaiskuvaa kulttuurista. Esineiden lisäksi kulttuuria voitiin selvittää myös kielen antamien todistusaineistojen avulla. Kustaa Vilkuna oli Sanakirjasäätiön apulaisjohtaja vuosina 1931–1944. Vuonna 1950 Vilkuna nimitettiin suomalais-ugrilaisen kansatieteen professoriksi Helsingin yliopistoon, ja hän toimi historiallis-kielitieteellisen osaston dekaanina vuosina 1952–1957. Suomalaisen tiedeakatemian jäseneksi Vilkuna kutsuttiin 1948. Tiedeakatemian esimiehenä Vilkuna oli vuosina 1973–1974. Vilkuna oli myös Suomen Tiedeseuran jäsen vuodesta 1960, Unkarin Tiedeakatemian ja Kung Gustaf Adolfs akademin jäsen ja Greifswaldin yliopiston kunniatohtori.
Suomen Akatemian jäseneksi Vilkuna nimitettiin vuonna 1959. Nimitysprosessi herätti huomiota. Eino Kailan kuoleman johdosta avoimeksi tulleeseen akateemikon virkaan akatemialautakunta esitti aikaisemmasta käytännöstä poiketen kolmea ehdokasta, ensi sijassa Eino Jutikkalaa, toisessa sijassa Georg Henrik von Wrightiä ja kolmannessa sijassa Vilkunaa. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen nimitti Vilkunan. Vilkuna jäi eläkkeelle vuonna 1972.
Sotavuosina Vilkuna toimi Sotasensuuri- ja tiedotustoiminnan tarkastusviraston päällikkönä vuosina 1939–1943 ja Valtion tiedoituslaitoksen päällikkönä vuosina 1943–1944. Marsalkka Mannerheimin vaatimuksesta Vilkuna irtisanottiin päällikön tehtävästään helmikuussa 1944, kun sanomalehdissä oli julkaistu Helsingin suurpommituksissa kuolleiden nimiä. Taustalla oli myös Mannerheimin laajempi tyytymättömyys Vilkunan toimintaan.
Vilkuna toimi opetusministerinä Reino Kuuskosken virkamieshallituksessa 26.4.–29.8.1958 ja tasavallan presidentin valitsijamiehenä vuonna 1962. Kustaa Vilkuna kuului Urho Kekkosen lähipiiriin, muun muassa Tamminiemen saunaseuraan. Hän oli myös perustamassa Paasikivi-seuraa. Hänellä oli tiiviit itäsuhteet. Anatoli Golitsyn jopa väittää vuoden 1984 muistelmissaan, että Vilkuna vaikutti Kekkosen lailla KGB:n agenttina koodinimeltään ”Ahti”. Vuonna 1953 Vilkuna sai Kiinan kansantasavaltaa koskeneen tiedustelutehtävän Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelulta. CIA:n Suomen-toimiston päällikkö Frank Friberg kuului Vilkunan tuttavapiiriin.
Vuonna 1953 Vilkuna oli jäsenenä Sylvi Kekkosen johtamassa suomalaisessa kulttuurivaltuuskunnassa, joka vieraili Kiinassa puolentoista kuukauden ajan. Matkakokemuksistaan hän julkaisi moniosaisen artikkelisarjan Uudessa Suomessa, jonka kiinnostus valtuuskunnan matkaa kohtaan oli muutoin käytännössä olematonta. Kiinan-matkan aikana Vilkuna osoitti erityistä kiinnostusta maanviljelyskuttuuria kohtaan. Maaseutukierroksella seurueen matkanteko pysähtyi useita kertoja Vilkunan kiirehtiessä pelloille ja navetoille. Muut jäsenet muistelivat myöhemmin, kuinka Vilkuna ”saattoi hääriä pitkään ties kuinka vanhan auran kimpussa”.
Kustaa Vilkunalla oli monia luottamustehtäviä. Hän oli muun muassa Suomen muinaismuistoyhdistyksen puheenjohtaja vuosina 1945–1955 ja Maaseudun Sivistysliiton puheenjohtaja 1952–1966. Suomen ja Neuvostoliiton välisen tieteellis-teknillisen yhteistyökomitean puheenjohtaja hän oli vuosina 1960–1974 ja Suomalais-unkarilaisen kulttuurikomitean puheenjohtaja vuosina 1964–1967.
Kustaa Vilkuna on haudattu vaimonsa kanssa Helsinkiin Kulosaaren hautausmaalle. Heidän omaisensa lahjoittivat vuonna 1993 Suomen kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahaston perustamiseksi kaikki Kustaa Vilkunan tekijänoikeudet.
Kustaa ja Liisa Vilkunalla oli viisi lasta. Heidän vanhin poikansa Asko Vilkuna (1929–2014) oli Jyväskylän yliopiston etnologian professori. Historiantutkijat Janne Vilkuna ja Kustaa H. J. Vilkuna ovat Asko Vilkunan poikia. Vilkunoiden tytär Kirsti Vilkuna (s. 1932) avioitui Suomen näkyvimpiin teollisuusmiehiin lukeutuneen Pekka Herlinin kanssa. Kustaa Vilkunan lapsenlapsi on myös festivaalipromoottori Harri Vilkuna, joka järjestää muun muassa Porispere-festivaalia.
Edeltäjä: Reino Oittinen |
Suomen opetusministeri 1958 |
Seuraaja: Kaarlo Kajatsalo |
|