Lieven
Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Lieven:n jännittävään maailmaan. Oletpa sitten alan asiantuntija tai vasta aloittamassa sen tutkimista, tästä artikkelista löytyy jokaiselle jotakin. Tutkimme Lieven:n tärkeimpiä puolia sen historiasta sen vaikutuksiin nykypäivän yhteiskuntaan. Lisäksi keskustelemme Lieven:een liittyvistä uusimmista trendeistä ja löydöistä sekä alan asiantuntijoiden mielipiteistä. Valmistaudu lähtemään kiehtovalle matkalle Lieven:n läpi ja tutustu kaikkeen, mitä tällä teemalla on tarjota. Älä jää paitsi!
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Lieven tai von Lieven (latviaksi: Līvens) on balttilainen aatelissuku.
Suvun historiaa
Saksalaistuminen
Lievenit ovat yksi vanhimmista ja ylhäisimmistä Baltian suvuista. Heidän sukutarunsa mukaan suku polveutuisi itämerensuomalaisen liiviläisten kansan ruhtinaasta Kauposta, Turaidan linnan herrasta, jota keskiaikaiset lähteet pitivät liiviläisten kuninkaana. Kauppo oli "kuningas" (pikkukuningas ja/tai mahtava paikallinen linnanherra) Liivinmaalla ja kääntyi kristinuskoon vuonna 1186, kun piispa Meinhard teki lähetystyötä seudulla. Perhetaru kertoo, että 1202 (tai 1203–1204) Kauppo matkusti Avignoniin (jossa paavinistuin ei kuitenkaan sijainnut silloin eikä vielä yli sataan vuoteen), jossa paavi Innocentius III korotti hänet paavilliseen aateliin nimellä "Lieve". Nikolas, tarun mukaan Kaupon pojanpoika, oli ensimmäinen, joka kirjoitti suku- tai lisänimensä Lieven.
Taustaltaan itämerensuomalaista kantaa oleva suku saksalaistui keskiajan loppuun mennessä, sillä saksan kieli oli Baltian silloisen yläluokan pääkieli.
Valtakunnankreiveiksi
Reinhold Lieven, Saarenmaan maaherra Ruotsin alaisena, korotettiin 1653 paroniksi yhdessä veljensä kanssa ja sai vapaaherrakuntana ruotsalaisen Eksjön kauppalan. Hänen sanotun veljensä poika paroni Hans-Henrik von Lieven oli kuningas Kaarle XII:n apulainen ja seuralainen tämän kaikilla sotaretkillä ja tutkimusmatkoilla. Reinholdin jälkeläisen joukosta puolestaan yksi sukuhaara asettui Kuurinmaalle, ja keisari korotti sen saksalais-roomalaisiksi valtakunnankreiveiksi. Johann-Christoph von Lieven oli suvun ensimmäinen jäsen, joka nousi merkkihenkilöksi Venäjän palveluksessa: hän toimi Arkangelin kuvernöörinä Katariina II Suuren alaisuudessa ja Paavali In alaisuudessa jalkaväenkenraalina. Useat suvun jäsenet venäläistyivät jonkin verran noista vuosikymmenistä alkaen.
Paroni Otto Henrik Andreas von Lieven (1726–1781) avioitui 1766 paronitar Charlotte von Gaugrebenin (1742–1828) kanssa. Leskeksi jäänyt paronitar Charlotte von Lieven sai kruununperilliseltä, suuriruhtinas Paavali Pietarinpojalta nimityksen tämän tytärten (suuriruhtinattaret Aleksandra, Helena, Maria, Katariina ja Anna) ja kahden nuorimman pojan (suuriruhtinaat Nikolai ja Mikael) kasvattajaksi. Keisarinna Katariina II palkitsi Lievenin perhettä antamalla näille Semgalliassa (nykyisen Jelgavan lähellä) sijaitsevan Mežotnen linnan (latv. Mežotnes pils, saks. Mesothen). Venäjän hoviarkkitehdin Giacomo Quarenchin (1744–1817) suunnittelema klassistyylinen asuinlinna rakennettiin Mezotnen tiluksille 1797–1802 Charlottea varten. Tunnustukseksi leskiparonittaren palveluksista, Paavali noustuaan keisariksi korotti hänet Mežotnen kreivittäreksi 1799.
Ruhtinaiksi
Kreivitär Charlotten kasvatti suuriruhtinas Nikolai Paavalinpoika nousi vuonna 1825 Venäjän valtaistuimelle Venäjän keisari, Puolan kuningas ja Suomen suuriruhtinas Nikolai I:nä. Nikolai korotti vuonna 1826 siinä vaiheessa 84-vuotiaan "kuvernöörittären" liiviläisten, Lievenin ruhtinattareksi (Lievene). Mežotne pysyi suvun omistuksessa aina Latvian vuoden 1921 maauudistukseen saakka. Ruhtinaan arvonimi on perinnöllinen ja siirtyi myös ensimmäisen ruhtinattaren jälkeläisille, joista seuraavat ovat olleet merkkihenkilöitä:
- ruhtinattaren kolmas poika, kreivi, sittemmin ruhtinas Christoph Heinrich von Lieven (1774–1838, ruhtinas Kristoffer Andreaanpoika), joka oli keisari Aleksanteri I:n mukana Austerlitzin taistelussa ja Tilsitin sopimusneuvotteluissa. Vuonna 1809 hänet lähetettiin edustamaan Venäjää Preussin hovissa, ja kun Napoleonin sodat olivat kriittisimmillään 1812 siirrettiin täysivaltaiseksi ministeriksi (suurlähettilääksi) Lontooseen, "St.Jamesin hoviin", tehtävään jossa hän pysyi seuraavat 22 vuotta. Ministeri Lieven jonkin verran jäi loisteliaan vaimonsa ruhtinatar Dorothea von Lievenin varjoon: tämä keräsi huomattavan maineen eurooppalaisten seurapiirien voimahahmona ja poliittisena juonittelijattarena. Ruhtinas Lieven otti osaa Wienin kongressiin ja kuoli sittemmin Roomassa kun oli tulevan vapauttajatsaari Aleksanteri II:n, silloisen kruununperillisen, matkaseurana tämän Grand Tour-maailmanmatkalla.
- hänen vanhin veljensä kreivi, sittemmin ruhtinas Carl Christoph von Lieven, Mežotnen järjestyksessä toinen ruhtinas (1767–1844), aloitti uransa ruhtinas Grigori Potemkinin sotilasavustajana, toimi Arkangelin varuskunnan hallinnon johdossa keisari Paavalin aikana, ja päätyi Venäjän keisarikunnan opetusministeriksi.
- kenraalimajuri ruhtinas Alexander (Kaarlenpoika) Lieven (1801–1880), Carl Christophin poika, toimi Taganrogin kuvernöörinä 1844–53
- ruhtinas Andrei (Aleksanterinpoika) Lieven (1839–1913), edellisen poika, oli senaattori, ja valtion kiinteistöjen ministeri 1877–81
- ruhtinas Anatoli (Paavalinpoika) Lieven (1872–1937) toimi venäläis-saksalaisen armeijan komentajana Latviassa, kunnes ylin komentajuus siirtyi ruhtinas Pavel Bermondt-Avaloville. Ruhtinas Lieven kieltäytyi yhteistyöstä Andrievs Niedran johtaman saksalaisten marionettihallituksen kanssa ja kielsi joukkojaan taistelemasta latvialaisia ja virolaisia joukkoja vastaan Liivinmaalla. Nämä olivat Latvian tasavallan kannattajia, ja Latvian vapaussodan jälkeen ruhtinaasta tuli Latvian kansalainen ja tiilitehtailija.
Aiheesta muualla
- Dorothea Lieven'in elämänvaiheet, Helsingin Sanomat, 09.07.1939, nro 180, s. 27, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot