Tässä artikkelissa perehdymme Louis-Sébastien Mercier:n jännittävään maailmaan. Sen alkuperästä sen merkitykseen nyky-yhteiskunnassa tutkimme kaikkia tähän Louis-Sébastien Mercier:een liittyviä olennaisia näkökohtia. Analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla, sen mahdollisia vaikutuksia ja roolia ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Lisäksi tarkastelemme Louis-Sébastien Mercier:n tulevaisuudennäkymiä ja sitä, miten se vaikuttaa tapaamme elää, työskennellä ja olla tekemisissä. Koko tämän tutkimuksen aikana löydämme Louis-Sébastien Mercier:n merkityksen nykymaailmassa ja sen kehityksen ajan myötä.
Louis-Sébastien Mercier | |
---|---|
Louis-Sébastien Mercier |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1740 |
Kuollut | 1814 (73–74 vuotta) |
Kansalaisuus | Ranska |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | ranska |
Tuotannon kieli | ranska |
Nimikirjoitus |
|
Muuta tietoa | |
Ranskan akatemian jäsen |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
Louis-Sébastien Mercier (1740–1814) oli ranskalainen kirjailija. Hän joutui Pariisin paheita kuvaavasta teoksestaan Tableau de Paris (1781–1789) maanpakoon, josta hän palasi vasta Ranskan suuren vallankumouksen alkaessa.
Mercierin science fiction -romaani L'An deux mille quatre cent quarante on sijoitettu vuoteen 2440. Teoksesta tuli hyvin suosittu ja siitä otettiin 25 painosta. Teos on yhteiskuntakritiikkiä oman aikansa Pariisista, jota romaanihenkilöt kuvaavat epäoikeudenmukaiseksi. Keskustelun jälkeen päähenkilö nukahtaa ja löytää itsensä tulevaisuuden Pariisista, jossa monet asiat ovat korjautuneet.
Mercier vastusti ranskalaisen teatterin klassismia ja moitti näytelmäkirjailijoita Jean Racinea ja Pierre Corneillea sillä perusteella, että he olivat ammentaneet näytelmiensä aiheet työhuoneestaan eivätkä “elämän avoimesta kirjasta”. Omia käsityksiään draamasta hän esitti tutkielmassa Essai sur l’art dramatique (1773). Mercier itse ei kuitenkaan menestynyt näytelmäkirjailijana eikä hänen näytelmistään tullut suosittuja. Hänen näytelmiään ovat esimerkiksi Eugénie (1767), Les deux amis (1770), Le faux ami (1772), Le juge (1774), Le déserteur, L’indigent (1782).
Ranskan suuren vallankumouksen aikana Mercier toimi kansalliskonventin ja kansalliskokouksen jäsenenä. Hän edusti maltillista suuntaa. Kansalliskonventin äänestyksessä hän vastusti Ludvig XVI:n kuolemantuomiota ja joutui sen vuoksi vankeuteen Robespierren terrorin aikana. Vapautumisensa jälkeen hänet valittiin viidensadan neuvostoon. Hän sai historian professorin viran, ja hänet valittiin Ranskan akatemian jäseneksi.
|