Luc Ferrari
Tässä artikkelissa tutkimme vaikutusta, joka Luc Ferrari:llä on ollut nyky-yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Luc Ferrari on jättänyt merkittävän jäljen moderniin maailmaan sen vaikutuksesta ihmisten välisiin suhteisiin ja sen merkitykseen globaalissa taloudessa. Erilaisten tutkimusten ja tutkimusten analyysin avulla tarkastelemme, kuinka Luc Ferrari on muokannut tapaamme elää, työskennellä ja suhtautua muihin. Lisäksi pohdimme Luc Ferrari:n tulevaisuuden roolia ja sitä, kuinka sen läsnäolo tulee jatkossakin keksimään ja muuttamaan jokapäiväisen elämämme eri osa-alueita.
Luc Ferrari (5. helmikuuta 1929 Pariisi – 22. elokuuta 2005 Arezzo) oli ranskalainen säveltäjä, joka teki konkreettista musiikkia.
Ferrari opiskeli sävellystä Arthur Honeggerin ja pianonsoittoa Alfred Cortot'n johdolla. Hän sai myös oppia modaalisuudesta ja musiikkianalyysistä Olivier Messiaenilta. Ferrari aloitti 1950-luvun loppupuolella yhteistyön Groupe de Musique Concrèten kanssa ja jatkoi sitä vuoteen 1966. Hän avusti Pierre Schaefferia Groupe de Recherches Musicales'n perustamisessa. Hän toimi sävellysprofessorina Kölnissä 1960-luvulla ja lähti sitten Tukholmaan opettamaan kokeellista musiikkia. Tämän jälkeen Ferrari vietti vuoden Berliinissä ja sitten toimi Amiensin kulttuurikeskuksen johtajana.
Ferrari perusti vuonna 1972 elektroniikkastudio Billigin ja vuonna 1982 La Muse en Circuit -studion. 1970-luvun loppupuolella hän opetti sävellystä Pantinin konservatoriossa. Ferrari sai vuonna 1987 Prix Italian teoksesta Et si tout entière maintenant. Lisäksi hänelle myönnettiin Karl Sczuka -palkinto ja Ranskan kulttuuriministeriön suuri kansallispalkinto. Vuonna 1990 hän sai Koussevitzkyn kansainvälisen levytyspalkinnon kolmiosaisen sinfoniansa Histoire du plaisir et de la désolation levytyksestä.
Lähteet
- ↑ a b c d Luc Ferrari AllMusic
- ↑ Koussevitzky International Recording Award (KIRA) Winners Musicians Club of New York
| ||||||||||||||||||||||
