Nykyään Manserock on aihe kaikkien huulilla. Manserock on kiinnittänyt monien ihmisten huomion eri puolilla maailmaa sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen erilaisiin seurauksiin. Puhummepa sen vaikutuksesta politiikassa, taloudessa, tekniikassa tai millä tahansa muulla alalla, Manserock on osoittautunut analyysin ja keskustelun arvoiseksi aiheeksi. Tässä artikkelissa tutkimme joitain Manserock:n tärkeimpiä puolia ja mitä sen läsnäolo tarkoittaa tulevaisuuden kannalta. Epäilemättä Manserock on aihe, joka herättää edelleen kiinnostusta ja keskustelua tulevina vuosina, ja sen tärkeyden ymmärtäminen nykyisessä ympäristössä on ratkaisevan tärkeää.
Manserock on yleisnimitys tamperelaisten rockmuusikoiden tekemälle musiikille (suomirockille). Yleensä käsitteellä viitataan 1970-lukuun, jolloin Tampereelta nousi useita yhtyeitä ja esiintyjiä maanlaajuiseen kuuluisuuteen.
Tamperelaisen kevyen musiikin keskeisen vaikuttajan, rockmuusikoiden ja -yhtyeiden managerina toimineen Epe Heleniuksen mukaan manserock "ei ole koskaan ollut mikään varsinainen ilmiö", vaan nimitys keksittiin Helsingissä ja oli alun perin "haukkumasana suomenkieliselle junttirockille", mutta "artistien saavutusten myötä – – nimitys on saanut ylimääräistä hohtoa".
Manserockin niin kutsutun ensimmäisen aallon edustajat olivat tutustuneet toisiinsa tamperelaisissa opiskelijapiireissä 1970-luvun alussa. Tampereen kieli-instituuttiin opiskelemaan tullut Juice Leskinen muodosti Tampereen yliopistossa yhteiskuntatiedettä opiskelleiden Mikko Alatalon ja Harri Rinteen kanssa kokoonpanon Coitus Int, ja samoihin aikoihin Mauri "Moog" Konttinen ja Pertti "Veltto" Virtanen Virtanen-yhtyeen. Manserock-termin on yleisesti katsottu vakiintuneen Coitus Int- ja Alwari Tuohitorvi -yhtyeiden yhteisellä kiertueella vuonna 1975. Alatalo työskenteli muutamia vuosia myöhemmin kangasalalaisen Tabula Rasa -yhtyeen kanssa.