Nykymaailmassa Martti Airila:stä on tullut suuren osan yhteiskuntaa kiinnostava aihe. Olipa sitten vaikutusta talouteen, politiikkaan, kulttuuriin tai ihmisten jokapäiväiseen elämään, Martti Airila on elementti, joka ei jää huomaamatta. Kautta historian Martti Airila on ollut keskustelun, tutkimuksen ja pohdinnan lähde, ja nykyään se on edelleen ajankohtainen ja ajankohtainen aihe. Tästä syystä on tärkeää syventää tietoamme Martti Airila:stä, ymmärtää sen eri puolia ja ulottuvuuksia ja pohtia sen merkitystä elämässämme. Tässä artikkelissa perehdymme Martti Airila:n jännittävään maailmaan tutkimalla sen eri puolia ja sen vaikutuksia nykymaailmaan.
Martti Airila | |
---|---|
Martti Nyholm | |
Martti Airila vuonna 1928. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 7. maaliskuuta 1878 Ilmajoki |
Kuollut | 22. toukokuuta 1953 (75 vuotta) Helsinki |
Kansalaisuus | suomalainen |
Ammatti | Kielentutkija |
Arvonimi | Professori |
Vanhemmat |
Abel Nyholm Elisabeth Forsman |
Puoliso |
Maria Sofia Emilia Siljo (1907-) Suoma Loimaranta (1934–) |
Sukulaiset | Yrjö Airila (veli) |
|
Kaarlo Martti Airila (vuoteen 1906 Nyholm; 7. maaliskuuta 1878 Ilmajoki – 22. toukokuuta 1953 Helsinki) oli suomalainen kielentutkija ja Helsingin yliopiston suomen kielen apulaisprofessori.
Airilan vanhemmat olivat kirkkoherra Abel Nyholm ja Elisabeth Forsman. Hänen veljensä oli farmakologian professori Yrjö Airila. Filosofian kandidaatiksi Airila valmistui 1900 ja lisensiaatiksi 1912.
Airila (Nyholm) toimitti yhdessä E. N. Setälän kanssa Kristoffer kuninkaan maanlain. Hän oli vuosina 1901–1903 Virittäjän päätoimittaja. Hän toimi vuosina 1906–1924 Jyväskylän opettajaseminaarin suomen kielen lehtorina ja teki vuonna 1912 julkaistua väitöskirjaansa Tornion ja Länsipohjan murteiden äännehistoriasta. Hänet nimitettiin Helsingin yliopiston suomen kielen dosentiksi 1925 ja hänet valittiin suomalaisen filologian apulaisen virkaan 1934. Airila hoiti apulaisen kaudellaan virkaatekevenä niin itämerensuomalaisten kielten kuin viron ja lähisukukielten virkaakin. Professorin arvonimen hän sai vuonna 1942 ja hoiti apulaisen virkaa vielä vuoteen 1945 asti, jolloin jäi eläkkeelle. Hän toimi Nykysuomen sanakirjan ensimmäisenä päätoimittajana vuosina 1929–1938. Airila julkaisi kielitieteellisiä tutkimuksia, kielioppeja ja oikeakielisyysoppaita. Hänen päätyönään pidetään teosta Johdatusta kielen teoriaan, joka on kolmiosainen johdatus yleiseen kielitieteeseen.
Airila oli useiden koulukomiteoiden jäsen ja toimi niiden puheenjohtajana, samoin kuin Jyväskylän yliopistoyhdistyksen valtuuskunnan puheenjohtajana 1918-1925. Hän myös teki Jyväskylän tieteellisen kirjaston perusjärjestelyn.
Airilan ensimmäinen puoliso vuodesta 1907 oli Maria Sofia Emilia Siljo (1878–1929) ja toinen vuodesta 1934 keuhkosairauksien erikoislääkäri Suoma Helena Loimaranta (1881–1954), joka oli lääketieteen lisensiaatti Ernst Gustaf Wilhelm af Hällströmin leski.
Airilalla on laaja kirjallinen tuotanto, josta tärkeimpiä ovat:
|