Maurice Duruflé
Tämä artikkeli käsittelee aihetta Maurice Duruflé, joka on tullut viime vuosina merkityksellisemmäksi useilla alueilla. Ilmestymisestään lähtien Maurice Duruflé on kiinnittänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion ja synnyttänyt kiistaa ja keskustelua sen vaikutuksista ja seurauksista. Seuraavilla linjoilla tarkastellaan erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Maurice Duruflé:een sekä sen vaikutuksiin yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuuriin. Yksityiskohtaisen ja tarkan analyysin avulla tavoitteena on valaista tätä aihetta ja edistää Maurice Duruflé:n ymmärtämistä ja pohdintaa.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Maurice Duruflé (11. tammikuuta 1902 Louviers – 16. kesäkuuta 1986 Pariisi) oli ranskalainen säveltäjä ja urkuri.
Duruflé syntyi Louviers'ssa vuonna 1902 ja siirtyi Pariisiin 17-vuotiaana. 18-vuotiaana hän pääsi Pariisin konservatorioon, jossa hän opiskeli sävellystä Charles-Marie Widorin ja Paul Dukas'n johdolla sekä urkujensoittoa Eugène Gigout'n johdolla. Hän toimi Saint-Étienne-du-Mont-kirkon urkurina Pariisissa vuodesta 1930. Vuonna 1939 Duruflé soitti urkuja Francis Poulencin urkukonserton ensiesityksessä Pariisissa. Duruflé lopetti esiintymisen vuonna 1975, jolloin hän loukkaantui auto-onnettomuudessa. Hän kuoli Pariisissa vuonna 1986.
Duruflén sävellyksistä neljätoista on julkaistu. Niitä ei kaiken kaikkiaan ole kahtakymmentä enempää, sillä Duruflé oli äärimmäisen itsekriittinen ja halusi päästää käsistään vain teoksia, joihin saattoi olla täysin tyytyväinen. Tosin hän saattoi myös muuttaa mieltään ja palata vanhoihin teoksiin myöhemmin korjatakseen niitä: ainakin hänen tiedetään kirjoittaneen urkusarjansa viimeisen osan, Toccatan, uudelleen. Sen korjaus osui juuri samaan aikaan, jolloin Duruflé levytti teoksiaan yhdessä urkurivaimonsa Marie-Madeleine Duruflé-Chevalier'n kanssa, mistä syystä sarjasta on taltioitu hänen omana esityksenään vain kaksi ensimmäistä osaa.
Duruflén sävellyksistä esitetyin lienee Requiem (op. 9) vuodelta 1947. Erittäin arvostettuja ovat myös hänen urkuteoksensa, mm. Suite sekä Prélude et fugue sur le nom d'Alain (Preludi ja fuuga nimestä Alain), jonka Duruflé sävelsi 2. maailmansodassa menehtyneen ystävänsä, urkuri ja säveltäjä Jehan Alainin muistoksi.
Lähteet
- ↑ Maurice Duruflé Classical-composers.org. Viitattu 2.8. 2011. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
