Minervanpöllö

Tässä artikkelissa aiomme tutkia Minervanpöllö:tä ja kaikkea, mitä sinun on tiedettävä siitä. Sen alkuperästä sen vaikutuksiin yhteiskuntaan, sen eri sovellusten ja tutkimuksen edistymisen kautta sukeltamme Minervanpöllö:n kiehtovaan maailmaan. Opimme sen hyödyistä, haasteista ja sen ympärille avautuvista tulevaisuuden näkymistä. Tämän artikkelin avulla pyrimme tarjoamaan sinulle täydellisen ja päivitetyn yleiskatsauksen Minervanpöllö:stä, jotta ymmärrät sen tärkeyden ja sen, miten se voi vaikuttaa jokapäiväiseen elämääsi. Valmistaudu tutustumaan kaikkeen Minervanpöllö:stä ja uppoudu tiedon ja oppimisen matkalle!

Minervanpöllö
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pöllölinnut Strigiformes
Heimo: Pöllöt Strigidae
Suku: Minervanpöllöt Athene
Laji: noctua
Kaksiosainen nimi

Athene noctua
Scopoli, 1769

Katso myös

  Minervanpöllö Wikispeciesissä
  Minervanpöllö Commonsissa

Athene noctua vidalii

Minervanpöllö (Athene noctua) on minervanpöllöihin (Athene) kuuluva lintu, joka on saanut suomenkielisen nimensä roomalaisten viisauden ja sodankäynnin jumalattarelta, kreikkalaista Athenea vastaavalta Minervalta.

Koko ja ulkonäkö

Minervanpöllöllä on suuri pää, pitkät jalat ja keltaiset silmät. Sen pituus on 21–27 cm, siipien kärkiväli noin 60 cm ja paino 140–200 g. Naaras on selvästi koirasta suurempi. Laji on usein aktiivinen myös päivällä, ja se liikkuu paljon maassa. Lentää tikkamaisesti syvään aaltoillen, ja lennossa havaitaan leveät ja pyöreäpäiset siivet. Laulu on matalahko, loppua kohden nouseva vihellys. Muita ääniä ovat äkäinen varoittelu ”kii-kii-kii…” sekä kimeä ”kiio”.

Lajista tunnetaan noin 13 alalajia, joista Euroopassa esiintyvä vidalii on tummin, ja Lähi-idässä pesivä lilith vaalein.

Ravinto

Minervanpöllö saalistaa pikkujyrsijöitä ja -lintuja, mutta lähes puolet sen ruokavaliosta koostuu hyönteisistä, etenkin kovakuoriaisista. Hyönteisiä se saalistaa erikoiseen tapaansa maassa pomppien.

Elinympäristö

Minervanpöllö elää metsissä, viljelysmailla, ruohomailla ja puoliaavikoilla.

Levinneisyys

Minervanpöllöä tavataan Espanjasta Venäjälle ulottuvalla alueella, Lähi-idässä, Keski-Aasiassa Kiinaa, Koreaa ja Mongoliaa myöten sekä Pohjois-Afrikassa. Maailman populaatio on kooltaan ainakin ½–1 miljoonaa yksilöä. Euroopassa arvioidaan pesivän 216 000–330 000 paria. Laji pesii yleisenä Englannissa, jonne se istutettiin 1800-luvulla. Suomessa minervanpöllö on havaittu rariteettikomitean hyväksymästi kahdesti, 15. syyskuuta 1901 Muuramessa ja 26. toukokuuta 1983 Siikajoella.

Lisääntyminen

Minervanpöllö tekee puun- tai kivenkoloon pesän, johon se munii 3–6 munaa. Naaras hautoo munia 28–29 päivää. Kuoriutumisen jälkeen poikaset pysyvät pesässä ruokittavina n. 25 vuorokautta. Minervanpöllö on yksiavioinen.

Lähteet

  1. BirdLife International: Athene noctua IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.5.2014. (englanniksi)
  2. BirdLife Suomi: RK:n hyväksymät havainnot, Jäälokki (Pagophila eburnea) - Vuorileppälintu (Phoenicurus erythrogaster) birdlife.fi. Arkistoitu 29.9.2007. Viitattu 27.3.2009.