Nimi Mujibur Rahman on epäilemättä erittäin tärkeä aihe nykyään. Kautta historian Mujibur Rahman on ollut tutkimuksen, keskustelun ja kiistan kohteena eri aloilla ja tieteenaloilla. Tieteestä kirjallisuuteen, politiikan ja populaarikulttuurin kautta Mujibur Rahman on jättänyt lähtemättömän jäljen yhteiskuntaan. Tässä artikkelissa tutkimme Mujibur Rahman:n eri puolia ja tarkastelemme sen vaikutusta nykymaailmaan ja sen merkitystä tulevaisuuden kannalta. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseensä Mujibur Rahman on vanginnut miljoonien ihmisten huomion ja mielikuvituksen ympäri maailmaa.
Mujibur Rahman | |
---|---|
শেখ মুজিবুর রহমান | |
Bangladeshin presidentti | |
Pääministeri | Tajuddin Ahmad |
Seuraaja | Abu Sayeed Chowdhury |
Pääministeri | Muhammad Mansur Ali |
Edeltäjä | Mohammad Mohammadullah |
Seuraaja | Khondaker Mostaq Ahmad |
Bangladeshin pääministeri | |
Presidentti |
Abu Sayeed Chowdhury Mohammad Mohammadullah |
Edeltäjä | Tajuddin Ahmad |
Seuraaja | Muhammad Mansur Ali |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 17. maaliskuuta 1920 Tungipara, Brittiläinen Intia |
Kuollut | 15. elokuuta 1975 (55 vuotta) Dhaka, Bangladesh |
Puoliso | Sheikh Fazilatunnesa Mujib |
Tiedot | |
Puolue | Bangladesh Krishak Sramik Awami League |
Muut puolueet | All-India Muslim League |
Nimikirjoitus |
|
|
Sheikh Mujibur Rahman (bengaliksi শেখ মুজিবুর রহমান, Shekh Mujibur Rôhman) (17. maaliskuuta 1920 – 15. elokuuta 1975) oli bangladeshilainen poliitikko, ja Bangladeshin perustaja. Hän oli maan presidentti vuosina 1971–1972 ja 1975 sekä pääministeri 1972–1975. Rahmania pidetään Bangladeshin kansakunnan isänä. Hänet salamurhattiin vuonna 1975.
Vuonna 1947 itsenäistyneen Pakistanin suurin väestöryhmä, bengalit, oli syrjäytetty maan päätöksenteosta varsinkin vuoden 1958 vallankaappauksesta alkaen, jolloin kenraali Mohammad Ajub Khan perusti maan hallitukseksi sotilasjuntan. Awamiliitto-nimistä puoluetta Bengalissa johtanut Rahman joutui tekemään ison ratkaisun 7. maaliskuuta 1971: Pakistanin armeija oli valmiina aloittamaan kapinoivien bengalien kukistamisen. Rahman julisti tällöin väkijoukolle, että bengalilaisten tuli nousta taistelemaan itsenäisyydestään. Tämä johti Bangladeshin itsenäisyyssotaan ja saman vuoden joulukuussa Itä-Pakistanin eroamiseen Pakistanista nimellä Bangladesh.
Itsenäistyneen maan presidenttinä ja pääministerinä Rahman pyrki vakaaseen kehitykseen. Työ päättyi äkillisesti 15. elokuuta 1975, kun hänet ja lähes koko perhe murhattiin epäonnistuneessa vallankaappausyrityksessä Dhakassa. Hänen tyttärensä Sheikh Hasina Wazed selvisi hengissä ja on myöhemmin toiminut politiikassa isänsä jalanjäljissä.
|