Muuraus

Tällä kertaa syvennymme Muuraus:n kiehtovaan maailmaan, aiheeseen, joka on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -kulttuuristen ihmisten huomion. Muuraus on ikimuistoisista ajoista lähtien ollut tutkimuksen, keskustelun ja pohdinnan lähde, sillä se on aihe, joka herättää intohimoja ja herättää uteliaisuutta niissä, jotka haluavat tietää siitä lisää. Tässä artikkelissa tutkimme Muuraus:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Liity kanssamme tälle Muuraus:n löytämisen ja oppimisen matkalle.

Tiilet asetellaan yleensä niin, että pystysaumat tulevat samoihin kohtiin joka toisessa kerroksessa. Kuvassa juoksulimitys.
Joka toinen kerros muurataan juoksukivellä, joka toinen sidekivellä, tuloksena on vuorolimitys. Seinä on paksuudeltaan niin kutsuttu 1-kiven seinä.

Muuraus on rakennustekniikka, jossa pienemmistä kappaleista, kuten kivistä, tiilistä tai harkoista saadaan limityksen ja (muuri)laastin avulla aikaan yhtenäinen muurimainen rakenne. Ennen muurausta laasti sekoitetaan esimerkiksi laastisekoittimella. Apuvälineenä muurauksen suoruuden tarkistamisessa voi käyttää vesivaakaa tai linjalankaa. Tiiliä on mahdollista muurata myös syrjälleen, jolloin muodostuu ohuempi seinä. Mikäli muurataan leivinuunia, täytyy kuumuudelle eniten altistuviin kohtiin käyttää niin sanottuja tulitiiliä, jotka kestävät paremmin kuumuutta.

Historia

Muuratut tiili- ja kivirakenteet tulivat Ruotsiin 1100-luvun lopulla. Suomessa ensimmäiset tiilirakenteet on löydetty Räntämäeltä eli Koroisissa sijainneen piispankirkon kaivauksilta. Kirkko ajoittuu todenäköisesti 1200-luvun alkupuolelle. Laajemmin tiili muurausta on Suomessa alettu käyttämään 1300-luvun alussa kivikirkoissa ja linnoissa.

Katso myös

Lähteet

  1. Tiili saapuu Suomeen nba.fi. 18.9.2020. Arkistoitu 4.2.2023. Viitattu 22.12.2023.