Mynämäen vaakuna

Nykyään Mynämäen vaakuna on aihe, joka on saanut suuren merkityksen nyky-yhteiskunnassa. Mynämäen vaakuna on jo useiden vuosien ajan kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kiinnostuksen kohteiden huomion. Ajan myötä Mynämäen vaakuna:stä on tullut toistuva aihe päivittäisissä keskusteluissa sekä mediassa ja sosiaalisessa mediassa. Mynämäen vaakuna on onnistunut asettumaan yleistä kiinnostavaksi aiheeksi joko ihmisten elämään kohdistuvan vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai maailmanlaajuisen merkityksensä vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Mynämäen vaakuna:een liittyviä eri reunoja ja näkökohtia tavoitteenamme tarjota laaja ja täydellinen näkökulma tähän nykypäivän niin merkitykselliseen aiheeseen.

Mynämäen vaakuna vuodesta 2007. Sama vaakuna oli vuosina 1961–2006 Mietoisten vaakunana.

Mynämäen kunnanvaakuna eli entinen Mietoisten kunnanvaakuna on Mynämäen kunnan tunnus. Sen on suunnitellut Gustaf von Numers. Vaakunan heraldinen selitys on ”punaisessa kentässä kolme kultaista sulkakynää paaluittain”, ja se on alun perin vahvistettu Mietoisten kunnanvaakunaksi 16. lokakuuta 1961. Vaakunan sulkakynät viittaavat Mynämäen kunnan mukaan pitäjän kolmeen suurmieheen, Daniel Jusleniukseen, Maunu II Tavastiin ja Augustin Ehrensvärdiin. Suomen kunnallisvaakunat -teoksessa vaakuna-aiheeseen vaikuttaneeksi henkilöksi mainitaan kuitenkin vain Juslenius.

Mynämäen kunnanvaakuna vuosina 1960–2006.

Alkuperäinen Mynämäelle 24. maaliskuuta 1960 vahvistettu vaakuna oli Olof Erikssonin suunnittelema. Sen vaakunaselitys on ”hopeakentässä punainen kärki, jossa kultainen nouseva apilaristi”. Vaakuna sai aiheensa Mynämäen keskiaikaisesta kivikirkosta, jonka päätyä kärki ja apilaristi symboloivat. Vaakuna muuttui epäviralliseksi Mynämäen ja Mietoisten kuntaliitoksen astuttua voimaan 1. tammikuuta 2007, jolloin syntynyt kunta otti käyttöönsä Mynämäen nimen ja Mietoisten vaakunan.

Lähteet

  1. a b c Suomen kunnallisvaakunat. Suomen Kunnallisliitto, 1982. ISBN 951-773-085-3.
  2. Mynämäen kunta - Kuntainfo (Arkistoitu – Internet Archive)