Nō-teatteri
Tämä artikkeli käsittelee Nō-teatteri-aihetta, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Nō-teatteri on ajankohtainen aihe, joka on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion vaikutuksensa vuoksi nykyiseen yhteiskuntaan. Vuosien varrella Nō-teatteri on synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä, ja se on ollut tutkimusten ja tutkimusten kohteena, jotka pyrkivät ymmärtämään täysin sen vaikutukset. Tässä artikkelissa analysoidaan Nō-teatteri:n historiallista kontekstia, erilaisia näkökulmia ja mahdollisia ratkaisuja tai suosituksia. Tarkoituksena on tarjota täydellinen ja rikastuttava yleiskatsaus tästä aiheesta.
Nō-teatteri on japanilaisen musiikkiteatterin keskeinen muoto, joka on muotoutunut jo 1300-luvulla. Sen draama esitetään runonlaulantaa muistuttavana rytmisenä esityksenä, joka muistuttaa jonkun verran oopperaa, mutta ei ole varsinaista musiikkia. Näyttelijät käyttävät naamioita.
Nō-teatterin näytelmät voidaan jakaa viiteen kategoriaan :
- Jumal- eli jatkonäytelmät (jap. wakinō)
- Soturinäytelmät (jap. shuramono)
- Nais- eli peruukkinäytelmät (jap. kazuramono)
- Sekalaiset- eli neljännet näytelmät (jap. yobanmemono)
- Lopetus eli Paholaisnäytelmät (jap. kirinō)
Näyttelijöitä on neljää tyyppiä, ja roolihahmoja kahdeksaa päätyyppiä:
- shitekata on yleisin näyttelijätyyppi. Hänellä voi olla erilaisia rooleja, kuten
- shite – tarinan sankari
- tsure – sankarin kaveri
- jiutai – 6–8 hengen kuoro
- koken – näyttämöavustaja
- wakikata esiintyy pelkästään wakin rooleissa – shiten vastanäyttelijänä
- kyōgenkata esiintyy kyōgen-välinäytelmissä varsinaisten nō-näytösten välillä
- hayashikata eli muusikko soittaa jotain nō-näytelmän neljästä instrumentista.
Nō-teatterin teatterirakennuksen malli vakiintui 1500-luvun lopulla. Sen näyttämö on korotettu ja neliönmuotoinen, noin 5,5 metriä leveä, ja joka nurkassa on pylväät, joiden varassa on katto. Näyttämön takana on orkesteri ja vieressä kuoro. Näyttämöltä pukuhuoneeseen vie silta, jota pitkin esiintyjät pystyvät tekemään näyttäviä sisääntuloja ja poistumisia näyttämöltä. Yleisöä mahtuu harvoin enempää kuin 500.
Katso myös
Lähteet
- Fält Olavi K, Nieminen Kai, Tuovinen Anna, Vesterinen Ilmari: Japanin kulttuuri, s. 361. Otava, 1999, 2.p. ISBN 951-1-12746-2.
Viitteet
- ↑ Fält Olavi K, Nieminen Kai, Tuovinen Anna, Vesterinen Ilmari: Japanin kulttuuri, s. 361. Otava, 1999, 2.p. ISBN 951-1-12746-2.
- ↑ theatre design: history Encyclopædia Britannica. Viitattu 29.8.2014.
Aiheesta muualla
- Nō-näytelmien libettoja (englanniksi)
- Nō-yhdistys (japaniksi)