Nykymaailmassa Norjan Antarktiksen alue on saavuttanut suuren merkityksen yhteiskunnassa. Sen vaikutus on laajentunut eri alueille ja synnyttänyt keskustelua, keskustelua ja pohdintaa sen tärkeydestä ja vaikutuksista. Poliittisesta kulttuurisfääriin Norjan Antarktiksen alue:stä on tullut yleistä kiinnostavaa aihetta, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi. Tässä artikkelissa tutkimme Norjan Antarktiksen alue:n monia puolia analysoimalla sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta ihmisten jokapäiväiseen elämään. Lisäksi tarkastelemme Norjan Antarktiksen alue:n ympärillä olevia eri näkökulmia ja tarjoamme täydellisen yleiskatsauksen sen vaikutuksista tämän päivän yhteiskuntaan.
Norjan Antarktiksen alue tarkoittaa Norjan omistukseensa vaatimaa aluetta Etelämantereella. Norja esitti aluevaatimuksen Kuningatar Maudin maasta vuonna 1939. Alue kattaa noin kuudesosan koko Etelämantereen pinta-alasta, ja sitä rajoittavat pituuspiirit 20° läntistä ja 44°38’ itäistä pituutta. Siellä sijaitsee 12 toiminnassa olevaa tutkimusasemaa. Suurin osa alueesta on peittynyt Itä-Antarktiksen jäätikköön, ja sen rannikkoa mukailee jääseinämä. Norja katsoi olevansa oikeutettu alueeseen muun muassa siksi, että norjalaiset valaanpyytäjät saapuivat sinne ensimmäisten joukossa. Toisaalta norjalaiset ovat myös tehneet paljon tutkimusretkeilyä Etelämantereella.
Norjalla on myös historiallinen aluevaatimus Pietari I:n saaresta, joka sijaitsee merellä noin 450 km Länsi-Etelämantereen rannikosta. Etelämantereen asemaa koskeva sopimus jäädytti Norjan aluevaatimukset.
Vuonna 2015 Norja ulotti aluevaatimuksensa etelänavalle asti. Ennen vuotta 2015 aluevaatimus päättyi muutaman kilometrin päähän navasta.