Nykymaailmassa Olympiahymni:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe kaikenikäisille ja -taustaisille ihmisille. Sen vaikutukset ovat tuntuneet yhteiskunnan eri puolilla henkilökohtaisesta globaaliin tasoon, synnyttäen keskustelua, pohdintaa ja merkittäviä muutoksia eri alueilla. Kun siirrymme eteenpäin 2000-luvulle, Olympiahymni on edelleen aihe, joka herättää tunteita, haasteita ja mahdollisuuksia ja pakottaa meidät ajattelemaan toimintaamme ja päätöksiämme uudelleen. Tässä artikkelissa tutkimme Olympiahymni:n eri näkökulmia ja ulottuvuuksia analysoimalla sen kehitystä, vaikutusta ja mahdollisia seurauksia tulevaisuuteen.
Olympiahymni on nykyaikaisten olympialaisten tunnussävel. Nykyisin käytössä oleva alkuperäinen Ateenan olympialaisiin 1896 tehty hymni on kreikkalaisten Spyrídon Samáraksen säveltämä ja Kostís Palamáksen sanoittama. Vuonna 1958 Samáraksen hymni valittiin olympialaisten viralliseksi sävelmäksi.
Pariisista 1900 Melbourneen 1956 kisajärjestäjät käyttivät omia hymnejään, mm. Berliinissä 1936 oli Richard Straussin säveltämä hymni Olympia, Lontoossa 1948 hymninä oli Rudyard Kiplingin runoon tehty sävellys Non Nobis, Domine ja Helsingin 1952 kisoihin hymniksi valittiin Jaakko Linjaman säveltämä ja Toivo Lyyn sanoittama Olympiahymni (Soihtua monta on syttynyt ihmisten teillä).
Kansainvälinen olympiakomitea suosittelee, että hymni esitetään englanniksi tai kreikaksi. Jos se esitetään jollain paikallisella kielellä, sanat tulisi kääntää kreikankielisestä versiosta.