Otto (Kreikka)
Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Otto (Kreikka):n aihetta ja kaikkia sen vaikutuksia. Sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään, mukaan lukien sen vaikutus yhteiskunnan eri osa-alueisiin, syvennymme yksityiskohtaiseen analyysiin, joka pyrkii valaisemaan tätä kiehtovaa aihetta. Tutkimussarjan, haastattelujen ja asiantuntijalausuntojen avulla pyrimme tarjoamaan täydellisen ja kattavan yleiskatsauksen, jonka avulla lukijamme ymmärtävät täysin Otto (Kreikka):n tärkeyden ja monimutkaisuuden. Tästä artikkelista tulee epäilemättä välttämätön viite kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita oppimaan lisää Otto (Kreikka):stä.
| Otto | |
|---|---|
 Otto vuonna 1832. | |
| Kreikan kuningas | |
| Valtakausi | 6. helmikuuta 1832 – 23. lokakuuta 1862 |
| Seuraaja | Yrjö I |
| Syntynyt |
1. kesäkuuta 1815 Salzburg, Itävalta |
| Kuollut |
26. heinäkuuta 1867 (52 vuotta) Bamberg, Saksa |
| Puoliso | Amalia Oldenburgilainen |
| Suku | Wittelsbach |
| Isä | Ludvig I |
| Äiti | Therese |
| Uskonto | roomalaiskatolinen |
Otto (kreik. Όθων, Óthon) (1. kesäkuuta 1815 Salzburg, Itävalta – 26. heinäkuuta 1867 Bamberg, Saksa) oli modernin Kreikan ensimmäinen kuningas, joka astui valtaan vuonna 1832, kun Lontoon konferenssissa Kreikasta tuli uusi itsenäinen kuningaskunta. Hän hallitsi 6. helmikuuta 1832 – 23. lokakuuta 1862.
Elämä
Otto oli Wittelsbachin sukua, Baijerin kuningas Ludvig I:n poika ja sukua Bysanttia hallinneille Komnenos- ja Laskaris-suvuille.
Otto yritti hallita yksinvaltiaana, mutta historioitsija Thomas W. Gallantin sanoin, hän ei ollut tarpeeksi armoton, jotta häntä olisi pelätty, armelias jotta häntä olisi rakastettu tai tarpeeksi pätevä, jotta häntä olisi kunnioitettu.
Vuoteen 1843 mennessä tyytymättömyys oli noussut niihin mittoihin että maahan vaadittiin perustuslakia ja maata hallitsevien baijerilaisten virkamiesten lähtöä. Kun Baijerin joukot poistuivat maasta, syttyi syyskuussa armeijan ja ateenalaisten yhteinen kapina ja maaliskuussa 1844 tuli voimaan kuninkaan valtaa rajoittava perustuslaki.
Vuonna 1854 Otto luuli Osmanien valtakunnan olevan Krimin sodan vuoksi sidottuna toisaalle ja ryhtyi hyökkäykseen vallatakseen valtakuntaan kuuluvat kreikkalaisalueet. Hyökkäys oli huonosti suunniteltu, ja se torjuttiin nopeasti. Osmanien liittolaiset Englanti ja Ranska alistivat tämän jälkeen Kreikan usean vuoden brittimieliseen hallintoon ja englantilaisten ja ranskalaisten miehitysjoukkojen valvontaan.
Otto oli vallassa vuoteen 1862 asti, jolloin hän joutui lähtemään maanpakoon. Syitä tähän olivat muun muassa Oton taantumuksellisuus, katolilaisuus, perijän puute ja yhteydet korruptoituneisiin poliitikkoihin. Hän kuoli maanpaossa Baijerin Bambergissä vuonna 1867. Ottoa seurasi hallitsijana Yrjö I.
Lähteet
- ↑ Kreikan maa. Sanan Saattaja Wiipurista, 09.03.1833, nro 10, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.07.2015.
- ↑ Revolution of 1843 Encyclopaedia Britannica.
- ↑ Kreetan valtakunnassa on kapina. Hämäläinen, 07.11.1862, nro 45, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.07.2015.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Otto Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: – |
Kreikan kuningas 1832–1862 |
Seuraaja: Yrjö I |
| ||||||||||||||||||||||
