Pähkinäinen

Pähkinäinen on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Syntymisestään lähtien se on herättänyt suurta kiinnostusta ja siitä on käyty lukuisia keskusteluja. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Pähkinäinen:een liittyviä olennaisimpia näkökohtia sen alkuperästä sen nykypäivän vaikutuksiin. Analysoimme sen vaikutuksia yhteiskuntaan, sen kehitystä ajan myötä ja mahdollisia tulevaisuudennäkymiä. Lisäksi tarkastelemme asiantuntijoiden erilaisia ​​mielipiteitä ja näkemyksiä aiheesta tavoitteenaan tarjota kattava ja yksityiskohtainen näkemys, jonka avulla lukijamme ymmärtävät täysin Pähkinäinen:n tärkeyden ja merkityksen nykyään.

Pähkinäinen
Sijainti
Saariryhmä
Merialue
Pinta-ala
1,75 km²
Kartta

Pähkinäinen on Turun kaupungin ja Metsähallituksen omistama saari nykyisen Naantalin kaupungin alueella, entisen Rymättylän kunnan Pakinaisten kylässä. Saaren pinta-ala on noin 175 hehtaaria. Maankohoamisen seurauksena Pähkinäisestä on maayhteys myös Kenkämaahan ja Koissaareen. Näiden kolmen saaren, jotka nyt ovat yhtä saarta, pinta-ala on 282 hehtaaria. Saarissa asui vuonna 2009 kaksi vakituista asukasta ja vapaa-ajan asuntoja saarilla oli kolme, pois lukien vapaa-ajan asunnot, joissa asutaan pysyvästi. Saarelle ei ole kiinteää tieyhteyttä Pähkinäisiin liikennöi yhteysalus M/S Kaita Otavan Haapalasta.

Pähkinäisten vanha laidunsaari on noin puoliksi luonnonsuojelualuetta ja se on merkittävä uhanalaisen lajiston suojelun kannalta. Noin 50 hehtaarin laajuinen ja Turun kaupungin omistama luonnonsuojelualue saaren itäpäässä rauhoitettiin luonnonsuojelulailla vuonna 1988. Lähes koko Pähkinäisten saari kuuluu laajempaan Pakinaisten saaristo natura 2000 kokonaisuuteen.

Saaren itäpuoli on kallioista karua kalliomännikköä, mutta kalliojyrkänteiden välisissä laaksoissa kasvaa reheviä pähkinälehtoja sekä tammia. Kallionaluslehdoissa tavataan muun muassa mustakonnanmarja, hammasjuuri, tuoksumatara ja metsäomenapuu. Saaren läntiset osat ovat tasaisempia ja siellä sijaitsee edustava flada sekä kosteapohjaisia rantaniittyjä ja kuivaa kangasta. Niityt olivat aiemmin laidunnuksen piirissä, mutta alkoivat kasvamaan umpeen ilman hoitotoimia. Tämän johdosta Metsähallitus aloitti saarella lampaiden laidunnuksen. Saarella on myös vahva kauris- ja hirvikanta jotka hidastavat avomaiden sulkeutumista ja puiden taimettumista. Niityillä on etenkin suuri merkitys hyönteislajiston kannalta. Pähkinäisten saari on yksi pikkuapollon tärkeimmistä elinalueista Suomessa. Pähkinäisten linnusto koostuu ulkosaariston, karujen kalliomänniköiden ja lehtometsien lajeista. Pääsaaren ympärillä olevilla luodoilla pesii runsaasti haahkoja, lapintiiroja ja useita lokkilajeja. Lehdoissa viihty satakieli, kultarinta, mustapääkerttu, sekä harvalukuinen pähkinähakki. Havumetsien lajistoa edustavat muun muassa teeri, hömötiainen ja töyhtötiainen.

Pähkinäinen oli Turun Hippoksen omistuksessa vuosikymmeniä. Kesällä saaressa laidunnettiin orihevosia.

Pähkinäisten vierasvenesataman laituri nähtynä luontopolulta.

Saari on Turun kaupungin ulkoilusaari. Turun kaupunki omistaa itäisen puoliskon saaresta. Siellä on 1923 rakennettu talo, jonka yläkerrassa on majoitustiloja. Alueella on myös sauna, kesäkahvila ja uimaranta, sekä usean kilometrin mittainen luontopolku. Saaren vierasvenesatama sijaitsee suojaisessa lahdenpoukamassa.

Lähteet

  1. a b Pähkinäinen - hevosten ja pähkinäpensaiden saari Turun kaupunki. Arkistoitu 30.4.2011. Viitattu 14.5.2010.
  2. ”Liite 1”, Ilman kiinteää tieyhteyttä olevat pysyvästi asutut saaret, s. 109. Alueiden kehittäminen 26/2010. Työ- ja elinkeinoministeriö, 2010. ISSN 1797-3562 ISBN 978-952-227-374-1. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 8.9.2018).
  3. Rymättylän reittialue – kaita – aikataulu 1.11.2010-31.3.2011 (pdf) Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 1.1.2011.
  4. a b c d Pähkinäinen 27.1.2009. Turun kaupunki. Arkistoitu 2.2.2014. Viitattu 14.5.2010.
  5. Pakinaisten saaristo 28.11.2007. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 4.3.2009.
  6. Johansson, Roger: Turun Hippos 1894–1994, s. 97–101. Turku: Turun Hippos, 1994.