Paavo Nikula
Nykymaailmassa Paavo Nikula:llä on tärkeä rooli eri elämänalueilla. Sen merkitys näkyy yhteiskunnassa, taloudessa, politiikassa, kulttuurissa ja ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Paavo Nikula on ollut tutkimuksen ja kiinnostuksen kohteena eri aikoina ja yhteyksissä, mikä osoittaa sen merkityksellisyyden ajan mittaan. Tässä artikkelissa tutkimme Paavo Nikula:n vaikutusta ja vaikutusta yhteiskunnan eri osa-alueisiin sekä sen kehitystä historian aikana. Lisäksi analysoimme, kuinka Paavo Nikula on edelleen keskustelun ja pohdinnan aihe tänään ja kuinka sen merkitys on muuttunut ajan myötä.
| Paavo Nikula | |
|---|---|
 |
|
| Oikeuskansleri | |
|
1998–2007
|
|
| Edeltäjä | Jorma S. Aalto |
| Seuraaja | Jaakko Jonkka |
| Suomen oikeusministeri | |
|
Sorsan II hallitus
2.3.1978–25.5.1979 |
|
| Edeltäjä | Tuure Salo |
| Seuraaja | Christoffer Taxell |
| Kansanedustaja | |
|
22.3.1991–12.3.1998
|
|
| Ryhmä/puolue | Vihreä eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Uudenmaan läänin vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. elokuuta 1942 Helsinki |
| Arvonimi | varatuomari (1969) oikeustieteen kunniatohtori (2000) |
| Puoliso | Riitta Nikula (1967–) |
| Lapset |
Jone Nikula (s. 1970) Stuba Nikula (s. 1972) Nuutti Nikula (s. 1978) |
| Tiedot | |
| Puolue | LKP, Vihreät |
|
|
|
Paavo Antti Juhani Nikula (s. 15. elokuuta 1942 Helsinki) on suomalainen entinen oikeuskansleri sekä entinen kansanedustaja ja ministeri. Nikula toimi vihreiden kansanedustajana vuodesta 1991. Hän siirtyi eduskunnasta oikeuskansleriksi vuonna 1998 ja toimi virassa vuoteen 2007 asti.
Ura ja koulutus
Hän valmistui Helsingin yliopistosta oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1966 ja oikeustieteen lisensiaatiksi vuonna 1971. Varatuomarin arvonimen hän sai vuonna 1969. Vuonna 2000 Helsingin yliopisto myönsi hänelle oikeustieteen kunniatohtorin arvonimen.
Hän oli oikeusministeri Liberaalisen Kansanpuolueen mandaatilla Kalevi Sorsan II hallituksessa vuosina 1978–1979 ja LKP:n varapuheenjohtaja vuosina 1980–1982, jolloin hän erosi liberaaleista sen vuoksi, että puolue liittyi keskustapuolueeseen.
Hän on työskennellyt hovioikeudenneuvoksena Kouvolan ja Helsingin hovioikeuksissa, lainsäädäntöneuvoksena oikeusministeriössä sekä Suomen ensimmäisenä tasa-arvovaltuutettuna vuosina 1987–1991. Viimeksi hän toimi valtioneuvoston oikeuskanslerina, josta virasta hän jäi 29. tammikuuta 2007 sairauslomalle aivoverenvuodon vuoksi ja irtisanoutui virastaan terveyssyistä 26. huhtikuuta. Ero astui voimaan heinäkuun 2007 alusta.
Yksityiselämä
Nikula toimi Ihmisoikeusliitto ry:n puheenjohtajana vuosina 1997–1998. Hän oli Espoon kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1981–1987 ja 1992–1998 sekä puheenjohtaja vuonna 1996.
Paavo Nikulan puoliso on Helsingin yliopiston taidehistorian emeritaprofessori Riitta Nikula. Heillä on kolme poikaa, joista julkisuudessa ovat olleet Jone (s. 1970) ja Stuba (s. 1972).
Hän on sotilasarvoltaan reservin kersantti.
Lähteet
- ↑ a b c d e Paavo Nikula Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ a b c Suomen Lakimiehet – Finlands Jurister 2015, s. 619 – 620. Talentum Media Oy, 2015. ISBN 978-952-14-2536-3. (suomeksi)
- ↑ Taina Ruoho: Miksi puoluemuotoinen liberalismi on kadonnut Suomesta?. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, 2005.
- ↑ Oikeuskansleri Paavo Nikula irtisanoutui virastaan 26.4.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 26.4.2007 i =.
Aiheesta muualla
- Paavo Nikula Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
| Edeltäjä: Jorma S. Aalto |
Oikeuskansleri 1998–2007 |
Seuraaja: Jaakko Jonkka |
| Edeltäjä: Tuure Salo |
Suomen oikeusministeri 1978−1979 |
Seuraaja: Christoffer Taxell |
| ||||||
| ||||||||||
|
