Panssarikauhu

Nykymaailmassa Panssarikauhu on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Panssarikauhu on herättänyt kasvavaa kiinnostusta eri aloilla joko sen merkityksen vuoksi tämän päivän yhteiskunnassa, sen vaikutuksesta jokapäiväiseen elämään tai historialliseen merkitykseen. Tässä artikkelissa tutkimme kaikkea Panssarikauhu:een liittyvää yksityiskohtaisesti sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen. Tulemme selvittämään, kuinka Panssarikauhu on muokannut tapaamme elää, ajatella ja suhtautua, sekä sen heijastuksen tulevaisuuteen. Valmistaudu syventymään Panssarikauhu:n syvälliseen ja yksityiskohtaiseen analyysiin ja löydä kaikki näkökohdat, jotka tekevät tästä aiheesta tutkimisen ja pohdinnan arvoisen.

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Kanadalainen sotilas sotasaalis-panssarikauhun kanssa.

Panssarikauhu (alun perin panssarinkauhu) (saks. Panzerschreck, viralliselta nimeltään Raketenpanzerbüchse, lyhennettynä RPzB), on saksalaisten toisessa maailmansodassa kehittämä 88 millimetrin uudelleenladattava sinko. Olalta laukaistavaa asetta kutsuttiin joukkojen keskuudessa myös nimellä Ofenrohr (savupiippu).

Saksalaiset alkoivat kehitellä uudentyyppistä asetta panssarintorjuntakiväärin korvaajaksi alkuvuodesta 1943 Tunisiassa sotasaaliiksi saamiensa yhdysvaltalaisten kuudenkymmenen millimetrin M1A1-sinkojen pohjalta.

Toisin kuin lyhytkantoinen ja kertakäyttöinen panssarinyrkki, raskaampi panssarikauhu oli uudelleenladattava, ja ammuksen huomattavasti suurempi lähtönopeus teki aseen tehokkaaksi jopa sadan metrin päästä. Ensimmäinen malli RPzB 43 oli 164 cm pitkä ja painoi tyhjänä noin 9,25 kiloa. Sitä seurasi lokakuussa 1943 RPzB 54, joka oli varustettu käyttäjää raketin peräsuihkulta suojaavalla levyllä; ase painoi tyhjänä 11 kiloa. Seuraavassa mallissa, PzB-54/1, oli paranneltu raketti, lyhyempi putki ja sen käyttöetäisyys oli pidentynyt noin 180 metriin.

Käyttö Suomessa

Tornion maihinnousun suomalaisjoukkoja, panssarintorjuntapartion aseena panssarikauhu.

Myös suomalaisilla oli jatkosodan loppuvaiheessa käytössä Saksasta toimitettuja panssarikauhuja. Panssarikauhut ja panssarinyrkit olivat tärkeässä asemassa jatkosodan aikana kesän 1944 torjuntataisteluissa. Esimerkiksi sotamies Eero Seppänen tuhosi Siiranmäen taistelussa yhden vuorokauden aikana kuusi vihollispanssaria. Lapin sodan aikana aseita käytettiin myös saksalaisia joukkoja vastaan.

Kesän 1944 taisteluissa oli panssarikauhujen ammusten kulutus 3 200 kpl, joten sodan päättyessä oli varastossa 14 748 laukausta. Varasto jäi melko suureksi, noin 4,6-kertaiseksi, kesän 1944 kulutukseen verrattuna.

Katso myös

Aiheesta muualla

Enciclo
Wikious
Sapientia
Scientia
Boobota
Anandapedia
Sagapedia
Wikithot