Pekka Nevalainen

Tässä artikkelissa tutkimme Pekka Nevalainen:n kiehtovaa maailmaa ja sitä, kuinka se on vaikuttanut elämäämme käsittämättömällä tavalla. Pekka Nevalainen on ollut tutkimuksen, kiistan ja ihailun kohteena läpi historian, ja sen vaikutus ulottuu käytännössä kaikille yhteiskuntamme osa-alueille. Alkuperäistään nykyaikaiseen evoluutioonsa Pekka Nevalainen on jättänyt lähtemättömän jäljen ihmiskuntaan, haastaen käsityksemme ja herättäen syviä pohdiskeluja siitä, keitä olemme ja minne olemme matkalla. Liity kanssamme tälle matkalle selvittääksesi Pekka Nevalainen:n merkitys elämässämme ja ympäröivässä maailmassa.

Tämä artikkeli käsittelee taiteilija Pekka Nevalaista. Historiantutkija Pekka Nevalaisesta (1959–2021) on erillinen artikkeli.
Nevalaisen ABC, kissa... (2000) Ruoholahden ala-asteen pihalla Helsingissä.

Pekka Nevalainen (s. 20. huhtikuuta 1951 Tyrvää, Suomi) on suomalainen taidemaalari, kuvanveistäjä ja taidegraafikko. Hän asuu ja työskentelee Kiskossa.

Pekka Nevalainen on opiskellut maalausta Suomen Taideakatemian koulussa 1969–1974. Hän kuului performanssiryhmä Record Singersiin sekä yhteiskunnan arvoja satirisoineeseen Ö-ryhmään.

Nevalainen aloitti pop-henkisten ja kantaaottavien maalausten parissa. 1970- ja 1980-luvun vaihteessa hän alkoi tehdä installaatio-, maa- ja videotaidetta. Aiheina on ollut myös Kalevala ja muinainen Egypti. Myöhemmin 1990-luvun alkupuolelle saakka teemoina oli myös perhe ja suomalainen maaseutu. ympäristöteoksien jälkeen Nevalainen on tehnyt pienimuotoisempia marmori- ja pronssiveistoksia, sekä väriä ja pintaa käsitteleviä maalauksia.

Nevalaiselle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2014.

Kansanedustaja ja ministeri Valde Nevalainen oli Pekka Nevalaisen isä.

Lähteet

  1. Nevalainen, Pekka http://kokoelmat.fng.fi/. Valtion taidemuseo. Viitattu 29.2.2012.
  2. a b Tunnustuspalkinto 2011 (10 000 €) Pekka Nevalaiselle http://www.suomentaideyhdistys.fi. 2011. Suomen taideyhdistys. Arkistoitu 7.10.2007. Viitattu 29.2.2012.
  3. a b c Nevalainen, Pekka http://kokoelmat.fng.fi/. Valtion taidemuseo. Viitattu 29.2.2012.
  4. a b c Weilin + Göösin tietosanakirja 4 Neu-Set, s. 1320. Gütersloh: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-500-2.
  5. He saivat taiteilijaeläkkeet - katso lista! 30.6.2014. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 30.6.2014.

Aiheesta muualla