Perintö:n tärkeydestä on keskusteltu vuosikymmeniä. Olipa kyseessä henkilökohtainen, ammatillinen tai akateeminen, Perintö:llä on ratkaiseva rooli jokapäiväisessä elämässämme. Perintö on ollut eri alojen asiantuntijoiden tutkimuksen ja tutkimuksen kohteena Perintö:n alkuperästä sen nykyiseen kehitykseen. Tässä artikkelissa tutkimme Perintö:n eri puolia sen vaikutuksesta yhteiskuntaan sen merkitykseen historiassa. Lisäksi analysoimme, kuinka Perintö on vaikuttanut ja muokannut elämämme eri puolia ja tarjoaa syvemmän käsityksen sen merkityksestä nykymaailmassa.
Perintö, vainajan omaisuus eli jäämistö on omaisuutta, joka saadaan joko lähisukulaisen kuoltua lakimääräisesti perittynä tai testamentin kautta.
Suomessa perinnöstä ja testamentista säädetään vuoden 1965 perintökaaressa (SDK 40/1965, ruots. ärvdabalk), jolla sen tullessa voimaan kumottiin samanniminen vuoden 1734 lain kaari. Henkilön kuoltua tulee kolmen kuukauden kuluessa pitää perunkirjoitus ja tehdä perukirja, josta ilmenee muun muassa vainajan perilliset ja leski, vainajan ja lesken omaisuus ja velat ja mahdollinen testamentti. Perinnön jakamisesta perillisten kesken tehdään perinnönjakokirja sitten, kun perinnönjako tehdään. 20 000 euron suuruisesta ja sitä suuremmasta perinnöstä pitää maksaa perintöveroa.
Perintö-termiä käytetään myös kulttuurisessa, teknologisessa ja uskonnollisessa mielessä. Puhutaan kulttuuriperinnöstä, joka tarkoittaa aiempien sukupolvien kulttuurin siirtymistä uusille sukupolville tradition kautta. Teknologiassa perintö voi liittyä esimerkiksi historiallisiin protokollamäärittelyihin. Verenperinnöksi voidaan kutsua yleistyneitä tapoja, näkemyksiä, uskomuksia tai luonteenominaisuuksia. Samoin Suomen itsenäisyydestä voi käyttää ilmaisua "veteraanien perintö".
Suomen lain mukainen perimysjärjestys määräytyy sukulaisuuden läheisyyden mukaan luotujen ryhmien, parenteelien, perusteella. Vain elossa olevat voivat periä. Tästä huolimatta ennen perittävän kuolemaa alkunsa saanut lapsi perii, jos hän sittemmin syntyy elävänä.
Perinnönjako voidaan suorittaa kahdella tavalla, joko perillisten välisellä sopimuksella, sovintojakona, tai käräjäoikeuden määräämän pesänjakajan toimittamana, toimitusjakona. Perilliset voivat myös sopia, että kuolinpesä jätetään toistaiseksi jakamatta, jolloin he elävät jakamattomassa pesässä. Toimitusjako on kuitenkin suoritettava, jos yksikin perillisistä niin vaatii tai jos heistä jonkun perintöosuus on ulosmitattu. Aiemmin käytössä ollut menettely perinnön jakamiseksi oli arpajako.