Pia Hattara
Tässä artikkelissa käsitellään aihetta Pia Hattara, josta on tullut erittäin tärkeä nykyään. Pia Hattara on kiinnittänyt ihmisten huomion ympäri maailmaa, koska se vaikuttaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Ilmestymisestään lähtien Pia Hattara on herättänyt laajaa keskustelua ja synnyttänyt monia ristiriitaisia mielipiteitä. Tässä tekstissä analysoidaan erilaisia näkökulmia Pia Hattara:een sekä sen vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa. Myös mahdollisia ratkaisuja tai vaihtoehtoja tämän ilmiön käsittelemiseksi tutkitaan, jotta saadaan kattava ja rikastuttava näkemys Pia Hattara:stä.
| Pia Hattara | |
|---|---|
 Pia Hattara vuonna 1962. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Pia Lea Kaarina Hattara-Irjala |
| Syntynyt | 9. huhtikuuta 1923 Valkeakoski |
| Kuollut | 2. heinäkuuta 2015 (92 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä |
| Vanhemmat | Armas Hattara |
| Puoliso | Pentti Irjala ( 1945; 1982) |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1950–1988 |
| Palkinnot | |
|
Pro Finlandia (1970) |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| Svensk Filmdatabas | |
|
|
|
Pia Lea Kaarina Hattara (oik. Hattara-Irjala, o.s. Hattara, ent. Helenius; 9. huhtikuuta 1923 Valkeakoski – 2. heinäkuuta 2015 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän esiintyi jo vauvana näyttämöillä vanhempiensa kanssa. Hattara tuli tutuksi topakoiden, usein tiukkapipoisten naishenkilöiden tulkitsijana muun muassa Komisario Palmu -elokuvissa. Hänen isänsä oli teatterinäyttelijä ja -johtaja Armas Hattara (1884–1951).
Ura
Teatteriura
Hattara valmistui Teatterikoulun ensimmäiseltä vuosikurssilta vuonna 1945. Ennen koulua hän oli näytellyt vuoden Valkeakoskella ja toisen Kokkolassa. Teatterikoulun jälkeen Hattara sai kiinnityksen Oulun näyttämölle. Oulu oli harvoja kaupunkeja, joihin Hattara ei valmistuttuaan ollut lähettänyt hakemusta. Hän joutui puolivahingossa asumaan samaan vinttikamariin järjestäjä-näyttelijä Pentti Irjalan kanssa, ja koska Hattara ei halunnut ”ruveta asumaan kenenkään kanssa”, he menivät naimisiin 26. elokuuta 1945. Liitto päättyi Irjalan kuolemaan vuonna 1982. Oulun vuotensa jälkeen Hattara siirtyi kahdeksi vuodeksi Joensuun teatteriin ja sieltä edelleen neljäksi vuodeksi Kuopion Yhteisteatteriin. Ritva Arvelo houkutteli hänet Helsinkiin Intimiteatterin riveihin vuonna 1952. Kolme vuotta myöhemmin Hattara sai pestin Suomen Kansallisteatterista, jossa hän näytteli eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Hattara sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1970. Hänen aviomiehensä sai samaisen mitalin kaksi vuotta myöhemmin.
Hattara valkokankaalla
Hattara näytteli 32 elokuvassa vuosina 1950–1988 ja parissa lyhytelokuvassa. Hän tulkitsi valkokankaalla usein topakkaa naishenkilöä. Hänet nähtiin useissa Aarne Tarkaksen ja Ville Salmisen ohjaamissa elokuvissa. Hattara tunnettiin myös Knalli ja sateenvarjo -radioviihteestä. Hän näytteli Vetterantin Torodeaa elokuvassa Pikku Pietarin piha.
Hattara on haudattu Kansallisteatterin näyttelijöiden yhteishautaan Hietaniemen hautausmaalle.
Filmografia
|
|
Ääninäyttelijänä
- Miekka kivessä, 1963 – Matami Mim (vuoden 1965 dubbaus)
Lähteet
- Meri, Lauri: Näyttelijät sodan varjossa. Otava, 2005. ISBN 951-1-20232-4.
- Hektor, John: Miekka kivessä (1963) (Matami Mim, vuoden 1965 jälkiäänitys) Swedish Finnish Disney Audio. Google Blogger. Viitattu 4.11.2015.
- Miekka kivessä (1963) (Matami Mim, vuoden 1965 jälkiäänitys) Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 4.11.2015.
Viitteet
- ↑ Kuka kukin on 1978, s. 188. Helsinki: Otava, 1978. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.7.2015).
- ↑ Pia Hattaran muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
- ↑ Lea Kaarina Irjala 1923-2015 Hautahaku. Arkistoitu 8.3.2023. Viitattu 28.5.2023.
Aiheesta muualla
- Korsberg, Hanna: Hattara, Pia (1923–). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| ||||||||||
