Tässä artikkelissa tutkimme Pieni mies Tate:n aihetta yksityiskohtaisesti ja analysoimme sen merkitystä, kehitystä ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Käsittelemme sen alkuperästä nykyiseen tilanteeseen erilaisia näkökohtia, jotka kontekstualisoivat Pieni mies Tate:n merkityksen nykyään. Kokonaisvaltaisen analyysin avulla tarkastelemme Pieni mies Tate:tä ympäröiviä erilaisia lähestymistapoja ja näkökulmia sekä sen vaikutuksia jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Samoin tarkastelemme Pieni mies Tate:n vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan ottaen huomioon sen vaikutus kulttuuriin, talouteen, politiikkaan ja teknologiaan. Tämän artikkelin avulla pyrimme tarjoamaan kattavan ja päivitetyn näkemyksen Pieni mies Tate:stä, jotta voimme ymmärtää ja pohtia paremmin sen vaikutuksia ympäristöömme.
Pieni mies Tate | |
---|---|
Little Man Tate | |
Ohjaaja | Jodie Foster |
Käsikirjoittaja | Scott Frank |
Tuottaja |
Peggy Rajski Scott Rudin |
Säveltäjä | Mark Isham |
Kuvaaja | Mike Southon |
Leikkaaja | Lynzee Klingman |
Pääosat |
Jodie Foster Adam Hann-Byrd |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Orion Pictures Corporation |
Levittäjä |
Orion Pictures Netflix |
Ensi-ilta | 1991 |
Kesto | 99 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Tuotto | 25 010 896 USD (USA) |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Pieni mies Tate (Little Man Tate) on vuonna 1991 ensi-iltansa saanut Scott Frankin käsikirjoittama ja Jodie Fosterin ohjaama elokuva. Sen tapahtumat keskittyvät seitsemänvuotiaan lapsinero Fred Taten ympärille. Hänen roolinsa esittää Adam Hann-Byrd. Elokuvaohjaajana debyyttinsä tekevä Foster myös näyttelee itse Fredin yksinhuoltajaäidin Deden osassa.
Pieni mies Tate kuvattiin pääosin Ohion Cincinnatissa. Elokuvan julkaissut yhtiö oli Orion Pictures Corporation.
Video-oppaassa vuodelta 1994 Olavi Similä kuvaa Pieni mies Tatea koskettavaksi ja inhimilliseksi pikkuelokuvaksi, joka sopii kouluikäisistä alkaen koko perheelle. Hän antaa sille kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.
Helsingin Sanomien Helena Ylänen piti Scott Frankin käsikirjoitusta sovinnaisena aiheen mahdollisuuksiin nähden, mutta kehui Fosterin konstailematonta ohjausta ja keskittynyttä näyttelijäntyötä. Ylänen piti nuorta lapsinäyttelijää elokuvan parhaana puolena: ”Adam Hann-Byrdissä ei havaitse lainkaan näyttelemistä, mutta lapsen mielen avaruuden voi silti tajuta.”