Tämä artikkeli käsittelee Plutarco Elías Calles:tä, aihetta, joka on noussut merkityksellisemmäksi viime vuosina, koska se vaikuttaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Plutarco Elías Calles on ilmiö, joka on herättänyt asiantuntijoiden ja tutkijoiden kiinnostusta maailmanlaajuisesti ja synnyttänyt laajaa keskustelua yhteiskunnassa. Näillä linjoilla analysoidaan perusteellisesti Plutarco Elías Calles:n merkitystä, sen kehitystä ajan myötä ja mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita, joihin se voisi vaikuttaa. Lisäksi esitetään erilaisia näkökulmia tähän aiheeseen sekä mahdollisia ratkaisuja tai lähestymistapoja sen seurauksiin. Tämän artikkelin tarkoituksena on viime kädessä tarjota kattava näkemys Plutarco Elías Calles:stä, jotta saataisiin syvällisempi käsitys sen vaikutuksista ja mahdollisista seurauksista tulevaisuudessa.
Plutarco Elías Calles | |
---|---|
Meksikon presidentti | |
Edeltäjä | Álvaro Obregón |
Seuraaja | Emilio Portes Gil |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 25. syyskuuta 1877 Guaymas, Sonora, Meksiko |
Kuollut | 19. lokakuuta 1945 Mexico City |
Tiedot | |
Puolue | Partido Nacional Revolucionario |
Muut puolueet | Työväenpuolue (1929 asti) |
Sotilaspalvelus | |
Palvelusmaa(t) | Meksiko |
Puolustushaara | Jalkaväki |
Palvelusvuodet | 1914–1920 |
Sotilasarvo | kenraali |
|
Plutarco Elías Calles (25. syyskuuta 1877 Guaymas, Sonora, Meksiko – 19. lokakuuta 1945 Mexico City) oli meksikolainen poliitikko ja sotilasjohtaja, joka toimi Meksikon presidenttinä 1924–1928, ja käytti valtaa seuraavien presidenttien taustalla perustamansa PNR-puolueen kautta.
Calles työskenteli opettajana ja baarimikkona ennen kuin liittyi Francisco Maderon vallankumouksellisiin joukkoihin, jotka vastustivat diktaattori Porfirio Diazia. Hän tuki Venustiano Carranzaa tämän kapinoidessa Victoriano Huertaa vastaan ja puolustautuessa Pancho Villan kapinallisilta.
Calles nimitettiin Sonoran kuvernööriksi, ja hän toteutti vallankumouksen tavoitteita maatalouden ja koulutuksen rakennemuutoksilla sekä horjuttamalla kirkon asemaa. Hän toimi lyhyesti ministerinä Carranzan hallituksessa, mutta erosi liittyäkseen Álvaro Obregónin presidentinvaalikampanjaan 1920. Obregón vuorostaan tuki Callesia seuraajakseen 1924.
Callesin kausi Meksikon johdossa päättyi 1934 kun Lázaro Cárdenas valittiin presidentiksi. Hän joutui lähtemään maanpakoon, palasi Meksikoon 1941 ja kuoli siellä 1945.
|