Ponte Vecchio

Nykymaailmassa Ponte Vecchio on aihe, joka on herättänyt miljoonien ihmisten huomion ja kiinnostuksen eri puolilla maailmaa. Ponte Vecchio on yhteiskunnallisen vaikutuksensa, populaarikulttuurin merkityksen tai historiallisen merkityksensä vuoksi onnistunut ylittämään rajat ja sukupolvet ja nousemaan keskustelun ja keskustelun aiheeksi eri alueilla. Syntymisestään nykypäivään Ponte Vecchio on jättänyt jälkensä ihmisten elämään ja merkitsee ennen ja jälkeen tapaamme nähdä maailman. Tässä artikkelissa tutkimme Ponte Vecchio:n eri puolia ja ulottuvuuksia analysoimalla sen vaikutusta eri aloilla ja sen roolia nyky-yhteiskunnassa.

Ponte Vecchio

Ponte Vecchio on keskiaikainen Arno-joen ylittävä silta Firenzessä Italiassa. Se yhdistää Arno-joen rannat kapeimmalta kohdalta. Paikalla on ollut silta roomalaisten ajoista lähtien. Nykyisen sillan suunnittelivat Neri di Fioravante ja Taddeo Gaddi ja se rakennettiin vuosina 13351345. Silta on suosittu nähtävyys, koska sillä on molemmin puolin paljon myymälöitä, etenkin kultasepänliikkeitä.

Historia

Ponte Vecchio, "Vanha silta", on nimensä mukaisesti Firenzen vanhin silta ja ainoa, jota ei räjäytetty toisen maailmansodan aikana. Sillalla työskentelivät alkuaikoina teurastajat, nahkurit ja sepät, mutta hajun ja metelin vuoksi heidät häädettiin vuonna 1593. Tilalle tulivat kultasepät, joita sillalla edelleenkin pitää kauppaansa useita. Keskellä siltaa on myös Firenzen kuuluisimman kultasepän Benvenuto Cellinin (1500–1571) rintakuva.

Katutason yläpuolella kulkee Vasarin käytävä ("Corridoio Vasariano"), joka rakennettiin vuonna 1565 Palazzo Vecchion ja Palazzo Pittin välille. Sitä pitkin valtaapitävät Medicit pääsivät kulkemaan paikasta toiseen joutumatta laskeutumaan rahvaan joukkoon. Käytävällä on kuuluisien taiteilijoiden kuten Rembrandtin ja Rubensin omakuvia.

Lähteet

  1. Nicolas Janberg: Structurae: Ponte Vecchio (1345) en.structurae.de. Viitattu 12.5.2008. (englanniksi)
  2. Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 10. Renessanssi, s. 205. WSOY, 1981. ISBN 951-0-09738-1.
  3. a b Catling, Christopher: Kaupunkikirjat: Firenze ja Toscana, s. 106–107. WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36318-8.

Aiheesta muualla