Poputtšik

Aihe Poputtšik on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja juonittelua vuosien varrella. Tällä hetkellä se on yksi keskustelunaiheimmista ja analysoituimmista aiheista eri aloilla ja tieteenaloilla. Poputtšik:n merkitys on sen vaikutuksissa yhteiskuntaan, politiikkaan, kulttuuriin ja talouteen. Kautta historian Poputtšik on ollut lukuisten tutkimusten, tutkimusten ja pohdiskelujen kohteena, joissa on pyritty ymmärtämään sen vaikutusta ja vaikutusta yhteiskuntaan. Tässä artikkelissa tutkimme Poputtšik:een liittyviä eri näkökohtia ja analysoimme sen merkitystä nykyään.

Poputtšik (ven. попутчик, ’myötäjuoksija’; ukr. попутник, poputnyk) on varhaisessa neuvostokirjallisuudessa käytetty nimitys kirjailijoista, jotka eivät olleet kommunistipuolueen jäseniä eivätkä myöskään aktiivisesti pyrkineet edistämään neuvostohallintoa mutta toimivat jossain määrin yhteistyössä.

Ukrainassa

Ukrainalaiset poputtšikkirjailijat eivät kuuluneet proletaarikirjailijoiden järjestöihin, esimerkiksi Hartiin, josta myöhemmin tuli Ukrainan työläiskirjailijoiden liitto. Termiin yhdistettiin alkuvaiheissa myös futuristisia kirjailijajärjestöjä, kuten Fljamingo (1919), Panfuturistien liitto (1922–1925), Nova Heneratsija (1927–1931) ja Avanhard (1926–1929). Futuristikirjailijoiden suhtautuminen oli kuitenkin usein poliittisesti ristiriitaista, sillä jotkut heistä siirtyivät äärivasemmalle, esimerkkinä ukrainalainen futuristi Oleksi Poltoratskyi.

Ukrainalaiset poputtšikit kuuluivat aluksi lähinnä Knyhar-nimisen lehden (1917–20) ympärille kertyneeseen ryhmään ja myöhemmin Slovon ryhmään, josta muodostui kirjailijaryhmä uusklassikot. Myös Lankan jäseniä on pidetty poputtšikeina. Joukkoon kuului myös kirjallisuuskriitikkoja, esimerkiksi Borys Jakubskyi, Anani Lebid, Oleksandr Doroškevytš, Hryhori Maifet, ja Myh’ailo Dolengo, joiden yhteisenä nimittäjinä olivat aikakauslehdet Tšervonyi šljah’, Žyttja i revoljutsija sekä myöhemmin Literaturnyi jarmarok. Useimmat poputtšikit joutuivat 1930-luvulla pakkotyöleireille, jossa he kuolivat. Mainittu on muun muassa Mykola Zerov, Pavlo Fylypovytš, Myh’ailo Drai-H’mara, Hryhori Kosynka, Jevhen Plužnyk, Dmytro Falkivskyi, Hordi Brasjuk, Borys Teneta ja monia muita. Osa, kuten Jakiv Katšura, kuoli myöhemmin toisen maailmansodan aikaisilla saksalaisten pakkotyöleireillä. Joidenkin karkotettujen, kuten Borys Antonenko-Davydovytš, maine puhdistettiin 1950-luvulla.

Äänekkäimmin poputtšikeja arvostelivat Volodymyr Korjak, Dmytro Zahul, Jakiv Savtšenko, Oleksi Poltoratskyi ja Borys Kovalenko. Kirjailijajärjestö Vaplite oli yhteistyössä poputtšikien kanssa ja puolusti heitä, ja osa heistä liittyikin sittemmin järjestöön. Termi jäi pois käytöstä, kun kaikkien kirjailijoiden oli puolueen 1932 määräyksestä liityttävä viralliseen Ukrainan kirjailijaliittoon.

Lähteet

  1. a b c d Mykola Stepovy: Poputchik Internet Encyclopedia of Ukraine. 1993. Viitattu 21.10.2022. (englanniksi)