Power ballad
Tämä artikkeli käsittelee ongelmaa Power ballad:stä, joka on saanut suuren merkityksen viime vuosina. Kautta historian Power ballad on ollut eri tieteenalojen asiantuntijoiden tutkimuksen ja kiinnostuksen kohteena, ja se on ollut keskustelun ja pohdinnan lähde yhteiskunnalle yleensä. Ymmärtääksemme paremmin Power ballad:n merkitystä nykyisessä kontekstissa analysoidaan erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, joiden avulla voimme saada kattavan näkemyksen tästä aiheesta. Samoin selvitetään Power ballad:n tutkimuksen vaikutuksia eri alueilla, kuten kulttuurissa, politiikassa, tieteessä, mm. Kattavan analyysin avulla pyritään tarjoamaan lukijalle laaja ja päivitetty näkemys Power ballad:stä, tarjoamalla uusia pohdintoja ja tietoa, jotka rikastavat tämän ilmiön ymmärrystä.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Power ballad on rockmusiikin alalaji, jolle on tyypillistä balladeiksi kutsuttujen hitaiden kappaleiden esiintyminen. Mahtipontiset "power balladit" olivat yleisiä 1980-luvun glam metal -yhtyeiden tuotannossa. Sellaisten yhtyeiden kuin Bon Jovin, Def Leppardin, Poisonin, Scorpionsin ja Whitesnaken tuotannossa oli paljon power balladeja. Myös eräiden muiden tyylilajien edustajat ovat tunnettuja power balladeista, kuten esimerkiksi Bryan Adams, Cher, Celine Dion, Foreigner ja Styx.
Power balladin ja perinteisen balladin erona voitaneen pitää bändisovituksia. Power balladille on ominaista viimeistään kappaleen loppuun mentäessä särötettyjen ”voimasointujen” käyttö kitaroissa muuten pehmeän musiikillisen ilmaisun taustalla. Balladin perinteisessä ilmaisussa voimasoinnuille ei nähty tarvetta. Hyvänä esimerkkinä toimii Evanescence-yhtyeen My Immortal-single, josta on kaksi hyvin erilaista sovitusta. Alkuperäinen albumiversio sisältää vain solisti Amy Leen herkän tulkinnan pianon säestämänä, mutta musiikkivideota varten äänitettiin myös versio koko yhtyeen voimin.
Tunnettuja power balladien esittäjiä
- Aerosmith
- Bon Jovi
- Bonnie Tyler
- Bruce Springsteen
- Bryan Adams
- Celine Dion
- Cher
- Def Leppard
- Foreigner
- Iron Maiden (Wasting Love)
- Linkin Park (What I've Done, One More Light)
- Lynyrd Skynyrd
- Guns N' Roses
- Metallica (Nothing Else Matters)
- Nightwish
- Pantera
- Poison
- REO Speedwagon
- Skid Row
- Scorpions
- Slipknot (Snuff)
- Soundgarden
- Stryper
- Styx
- Whitesnake