Nykyään Proosa:stä on tullut erittäin tärkeä aihe eri alueilla. Proosa:n merkitys on kasvanut sen vaikutuksen vuoksi yhteiskuntaan, talouteen, tieteeseen, teknologiaan, politiikkaan ja kulttuuriin. Historiallisesta lähestymistavasta sen merkitykseen nykyään, Proosa on ollut eri alojen asiantuntijoiden kiinnostuksen ja analyysin kohteena. Tässä artikkelissa tutkimme Proosa:n eri puolia ja sen vaikutusta nykymaailmassa sekä tämän jatkuvasti kehittyvän ilmiön mahdollisia seurauksia ja haasteita.
Proosa tarkoittaa suorasanaista tekstiä, joka ei noudata riimejä, alkusointua tai mitään runomittaa. Proosa on yksi kaunokirjallisuuden kolmesta muodosta lyriikan eli runouden ja draaman eli näytelmäkirjallisuuden ohella.
Proosa voidaan jakaa taideproosaan eli kaunokirjallisuuteen ja asiaproosaan, asiateksteihin, joissa voidaan käyttää myös tieteellistä termistöä tai yleensä ammattisanastoa.
Taideproosaan luetaan suorasanainen kaunokirjallisuus, varsinkin romaanit ja novellit. Proosa voidaan määritellä suorasanaiseksi tarinaan pohjaavaksi kertomakirjallisuudeksi, joka jakautuu faktaan ja fiktioon sen mukaan, onko kirjoitus mielikuvituksen tuotetta vai tosiasioihin perustuvaa.
Fiktioon perustuvat tekstit ovat tarinoita, jotka eivät ole tapahtuneet, mutta voisivat tai olisivat voineet tapahtua. Myös fantasiakirjallisuus sekä tieteiskirjallisuus luokitellaan fiktioksi. Faktaan perustuvat tekstit ovat tosipohjaisia asiatekstejä, mutta esimerkiksi elämäkerrat voivat olla osittain kaunokirjallisia teoksia.
Asiateksti eli asiaproosa puolestaan on tavallinen ilmaisumuoto sanomalehdissä, aikakauslehdissä, tietosanakirjoissa, filosofiassa, kirjeissä, esseissä, tietokirjoissa ja monissa muissa kirjoitetun kielen lajeissa.