Pääluokka
Nykymaailmassa Pääluokka:stä on tullut toistuva ja tärkeä aihe yhteiskunnassa. Pääluokka on aihe, joka herättää edelleen kiinnostusta ja keskustelua joko päivittäisen elämän vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai vaikutuksensa vuoksi uusien teknologioiden kehitykseen. Muinaisista ajoista nykypäivään Pääluokka on ollut tutkimuksen ja pohdinnan kohteena, ja se on synnyttänyt monenlaisia mielipiteitä ja lähestymistapoja. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia Pääluokka:een ja analysoimme sen merkitystä ja sen vaikutusta eri yhteyksissä. Yksityiskohtaisen ja kattavan analyysin avulla pyrimme ymmärtämään paremmin Pääluokka:n merkitystä nyky-yhteiskunnassa ja historiassa.
 |
Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Olen opiskellut puolta tusinaa kieltä yhteensä yli 30 vuotta, enkä ymmärrä tästä mitään. Artikkelin varhaisemmista versioista saa edes hieman yleistajuista vinkkiä mistä saattaisi olla kyse. Lähteetönkin. |
Pääluokka (diateesi, verbigenus) on produktiivinen rakenne, jolla muutetaan verbin tai lauseen argumenttirakennetta ja valenssia. Pääluokka voi olla verbien taivutuskategoria, kuten suomen passiivi "Talo rakenne-ttiin", tai liittorakenne, kuten englannin passiivi "The house was built".
Tunnusmerkitönta pääluokkaa, joka koodaa verbin/lauseen tavallista argumenttirakennetta, kutsutaan aktiiviksi. Muut pääluokat laskevat verbin/lauseen argumenttirakennetta poistamalla tai taka-alaistamalla jonkin argumentin.
Passiivi poistaa tai taka-alaistaa verbin subjektin eli agentin. Passiivirakenteet eroavat siinä koodataanko jokin muu argumentti uudeksi subjektiksi. Englannin passiivi on ns. persoonallinen passiivi, jossa aktiivilauseen objektia käsitellään passiivilauseen subjektina. Suomen passiivi sen sijaan on persoonaton passiivi, jolla ei ole subjektia.
Antipassiivi poistaa tai taka-alaistaa verbin/lauseen objektin.
Refleksiivi ilmaisee, että objekti ja subjekti ovat sama, eli objekti katoaa syntaksista. Suomessa ei ole kieliopillistunutta refleksiivi-pääluokkaa, vaan merkitys ilmaistaa käyttämällä objektina refleksiivipronominia "itseään" tai "itsensä". Myös ei-produktiivisia refleksiiviverbijohdoksia esiintyy, esim. "Hän peseytyi."
Resiprookki ilmaisee, että subjektina olevat kaksi referenttiä tekevät asian toinen toisilleen, eli objekti katoaa syntaksista. Suomessa ei ole kieliopillistunutta resiprookki-pääluokkaa, vaan merkitys ilmaistaa käyttämällä objektina resiprookkipronominia "toisiaan".
Joissakin kielissä, esimerkiksi klassisessa kreikassa, on medium, joka osoittaa tekijän kohdistavan jonkin teon tavalla tai toisella itseensä. Täten se vastaa merkitykseltään monien muiden kielten refleksiiviverbejä.