Tässä artikkelissa tutkimme Qigong:n kiehtovaa maailmaa ja kaikkia sen vaikutuksia nykyiseen yhteiskuntaamme. Qigong:llä on ollut ratkaiseva rooli monilla elämämme alueilla aina populaarikulttuuriin kohdistuvasta vaikutuksestaan merkityksellisyyteensä jokapäiväisessä elämässä. Lisäksi tutkimme Qigong:n kehitystä ajan mittaan ja kuinka se on vaikuttanut havaintoihinmme ja toimintaamme. Kattavan analyysin avulla selvitämme Qigong:tä ympäröivät mysteerit ja monimutkaisuudet ja tarjoamme syvän ja oivaltavan käsityksen tästä yleismaailmallisesti tärkeästä aiheesta.
Qìgong (氣功; yksinkert. 气功, pinyin: qìgōng; Wade-Giles: ch'i kung) on kiinalainen oppi ruumiin qin eli energian ylläpidosta, vahvistamisesta ja elvyttämisestä ruumiillisen liikunnan ja henkisten harjoitusten avulla. Päämääränä on "terve sielu terveessä ruumiissa".
Qigong sisältää viisi oppisuuntaa:
Kaikki qigongin oppisuunnat sisältävät sekä ulkoisia (外功 wàigōng) että sisäisiä (内功 nèigōng) harjoituksia.
Waigong eli ulkoinen harjoitus on fyysisten liikkeiden suorittamista ja niiden koordinointia hengityksen kanssa. Huomiota kiinnitetään tapaan, jolla qin kulkua pitkin meridiaaneja vahvistetaan. Tunnetuimpia qigongin lännessä harjoitettuja muotoja ovat wushu-qigongin laji taijiquan sekä gongfu (kungfu), joka todellisuudessa on vain länsimaisten omaksuma nimitys wushulle.
Neigongin eli sisäisen harjoituksen tarkoituksena on hengitysharjoitusten ja mielen keskittymisen avulla tehostaa qi-virtojen kulkua kehossa. Harjoitukset ovat meditatiivisia. Neigongin kolme perusosaa ovat: