Rauta(II)oksidi
Nykymaailmassa Rauta(II)oksidi:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisia ihmisiä kohtaan. Olipa kyseessä kulttuuriilmiö, historiallinen hahmo tai nykyaikainen käsite, Rauta(II)oksidi on kiinnittänyt asiantuntijoiden, harrastajien ja tutkijoiden huomion. Sen vaikutus ulottuu modernin elämän eri osa-alueille politiikasta ja taloudesta populaarikulttuuriin ja yhteiskuntaan yleensä. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Rauta(II)oksidi:n merkitystä ja merkitystä analysoimalla sen alkuperää, sen kehitystä ajan mittaan ja sen vaikutusta nykymaailmaan.
| Rauta(II)oksidi | |
|---|---|
_oxide.jpg) |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | FeO |
| Moolimassa | 71,85 |
| Ulkomuoto | Musta kiteinen aine |
| Sulamispiste | 1 377 °C |
| Tiheys | 6,0 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Rauta(II)oksidi eli ferro-oksidi (FeO) on rauta- ja oksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää lasin värjäykseen ja katalyyttinä.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
Rauta(II)oksidi on väriltään mustaa kiteistä ainetta, jonka alkeiskoppi on kuutiollinen. Yhdiste ei liukene veteen eikä orgaanisiin liuottimiin, mutta liukenee happoihin. Yhdiste on stabiili ainoastaan yli 575 °C:n lämpötilassa ja tätä alemmissa lämpötiloissa sillä on taipumus disproportioitua metalliseksi raudaksi ja rauta(II,III)oksidiksi. Yhdiste voi myös olla pyroforista. Rautaoksidista tunnetaan huoneenlämpötilassa metastabiili muoto. Rautaoksidi on usein epästoikiometrista johtuen Fe2+-ionien helposta hapettumisesta Fe3+-ioneiksi. Tyypillinen koostumus on Fe0,84O–Fe0,95O.
Rauta(II)oksidia voidaan valmistaa kuumentamalla rautajauhetta matalassa paineessa yli 560 °C:n lämpötilaan tai kuumentamalla rauta(II)oksalaattia alhaisessa paineessa. Tuotteen nopea kuumentaminen johtaa kiteytymiseen metastabiiliin muotoon. Rauta(II)oksidia voidaan käyttää lasin värjäämiseen vihreäksi ja muun muassa ammoniakin valmistuksessa katalyyttinä.
Lähteet
- ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–68. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.2.2019). (englanniksi)
- ↑ Iron(II) oxide (Rauta(II)oksidi) Käyttöturvallisuustiedote. 7.3.2020. Sigma Aldrich/Merck. Viitattu 15.12.2020.
- ↑ a b Alan M. Stolzenberg: Iron Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 22.2.2019
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 555. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1446. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.2.2019). (englanniksi)