Rytmi

Rytmi on aihe, joka on herättänyt monien ihmisten kiinnostuksen vuosien varrella. Löytämisestään lähtien se on synnyttänyt keskusteluja, kiistoja ja monenlaisia ​​mielipiteitä. Tässä artikkelissa tutkimme Rytmi:een liittyviä eri näkökohtia sen vaikutuksista yhteiskuntaan sen mahdollisiin seurauksiin tulevaisuudessa. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme ymmärtämään paremmin Rytmi:n tärkeyttä ja relevanssia nykyään sekä sen mahdollisia seurauksia eri alueilla. Epäilemättä Rytmi on kiehtova aihe, joka ansaitsee erityistä huomiota ja joka herättää edelleen suurta kiinnostusta ympäri maailmaa.

Tämä artikkeli käsittelee musiikin termiä. Sanan muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.

Rytmi musiikin käsitteenä tarkoittaa äänen järjestelmällistä jakamista erilaisiin keskenään suhteellisiin aikakestoihin. Absoluuttista aikakestoa tarkoittaa käsite tempo.

J. Combarieun mukaan ”rytmi syntyy siitä, että sävelteoksen esittämiseen tarvittava aika järjestelmällisesti jakaantuu korvalle tajuttavalla lailla”. Ilmari Krohn kuvailee, että ”säveltaiteessa rytmi tarkoittaa sävelteosten osien, – niin laajempien kuin pienempienkin – suhtautumista siihen kokonaisuuteen, johon ne lähinnä kuuluvat”.

Ilmari Krohnin käyttämät rytmiyksiköt:

  1. Iskuala (isku)
  2. Iskupari
  3. Säe
  4. Säepari
  5. Lauseke
  6. Taite, säkeistö
  7. Sikermä
  8. Jakso
  9. Yksiö
  10. Kehiö
  11. Täysiö
  12. Täysiösarja

Iskun puolestaan voidaan katsoa jakautuvan seuraavanlaisesti:

  1. täyspitkä (1) (taaaa)
  2. spondee (1/2 + 1/2) (taa taa)
  3. daktyyli (1/2 + 1/4 + 1/4) (taa ti ti)
  4. vastadaktyyli (1/4 + 1/4 + 1/2) (ti ti taa)
  5. (1/2. 1/4) (ta-aa ti)
  6. (1/4 1/2.) (ti ta-aa)
  7. synkooppi (1/4 + 1/2 + 1/4) (ti taa ti)
  8. trioli (1/3 + 1/3 + 1/3) (ti ti ti)
  9. nelisävel (1/4 + 1/4 + 1/4 + 1/4) (ti ti ti ti)


Kirjallisuutta

  • Krohn, Ilmari: Musiikin teorian oppijakso, osa I: Rytmioppi. WSOY 1958.

Aiheesta muualla