Salmi (Karjalan tasavalta)
Tässä artikkelissa tutkimme Salmi (Karjalan tasavalta):n kiehtovaa maailmaa ja kaikkea, mitä sillä on tarjottavanaan. Aiheen alkuperästä sen merkitykseen tänä päivänä uppoudumme monenlaisiin tietoihin, joiden avulla voimme ymmärtää aihetta paremmin. Analysoimme sen eri puolia, tutkimme sen vaikutuksia yhteiskuntaan ja pohdimme sen tulevaisuutta. Liity meihin tälle upealle kiertueelle ja löydä kaikki mitä Salmi (Karjalan tasavalta):llä on meille opettava.
| Salmi Салми |
|
|---|---|
 Salmin ortodoksisen kirkon rauniot. |
|
 vaakuna |
|
  Salmi |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjän federaatio |
| Tasavalta | Karjalan tasavalta |
| Piiri | Pitkärannan piiri |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | taajama |
| – Hallinnon tyyppi | maalaiskunta |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 1 256 km² |
| Väkiluku (2011) | 3 700 |
| Aikavyöhyke | UTC+3 (MSK) |
| Postinumero | 186821 |
| Suuntanumero(t) | +7 814 3325 |
.svg)
Salmi (ven. Са́лми) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Karjalan tasavallan Pitkärannan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Laatokan Lunkulanlahteen laskevan Tulemajoen suussa 36 kilometriä Pitkärannasta kaakkoon. Taajamassa on 1 900 ja kunnassa 3 700 asukasta (vuonna 2011).
Maantiede ja asutus
Salmin kunnan pinta-ala on 1 256 neliökilometriä. Se rajoittuu koillisessa Pitkärannan, pohjoisessa Loimolan, koillisessa Vieljärven ja kaakossa Viteleen kuntiin sekä etelässä Laatokkaan. Pinta-alasta suurin osa on metsää ja vesialuetta.
Kunta sijaitsee Laatokkaan rajoittuvan Aunuksen tasangon luoteisosassa. Sen alueella virtaavia jokia ovat Uuksunjoki, Tulemajoki ja Miinalanjoki eli Änäjoki. Järviä ovat Laatokan lisäksi Karkunlampi, Muljana, Vepsäislampi, Sudimusjärvi, Pitkäjärvi eli Kaijanpää, Palojärvi, Saarijärvi, Ponkolanjärvi, kaksi Likolampea ja Mustalampi. Hyötykaivannaisiin kuuluvat Karkun uraani, mineraalivärit, rautamalmi, hiekka, sora, turve ja sapropeeli.
Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluu 11 kylää: Karkku, Kaukajärvi (ven. Kavgozero), Kavaino (ven. Kovaino), Kirkkojoki, Lunkulansaari, Manssila, Mantsinsaari, Miinala, Orusjärvi, Rajakontu ja Räimälä. Suurimmat asutuskeskukset ovat Salmin ohella 700 asukkaan Räimälä ja 500 asukkaan Miinala. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 66 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 10 % valkovenäläisiä, 10 % karjalaisia, 4 % suomalaisia, 3 % ukrainalaisia ja 2 % tataareja.
Historia
- Pääartikkeli: Salmin historia
Salmi oli Suomeen kuuluneen Salmin kunnan keskustaajama talvi- ja jatkosotaan asti, jolloin alue luovutettiin Neuvostoliitolle. Rajakonnun, Kavainon ja Kaukajärven kylät sijaitsivat vanhan rajan Venäjän-puolella.
Liikenne, talous ja palvelut
Salmin kautta kulkee Aunuksen ja Värtsilän välinen A130-maantie. Taajamasta on linja-autoyhteydet Pitkärantaan, Aunukseen ja Petroskoihin. Kunnan läpi menee myös Lotinapellon ja Jänisjärven välinen rautatie, jolla on Salmin asema, Karkunkylän, Rajakonnun sekä 97 ja 109 kilometrin pysähdyspaikat. Salmin asemalla pysähtyy päivittäin kaksi kaukojunaa.
Kunnassa toimii pienimuotoista puunjalostus-, rakennus-, elintarvike- metalli- ja ompelimoteollisuutta. Maatalous on keskittynyt lihakarjan kasvatukseen ja kalanviljelyyn. Tulemajoella on kaksi vesivoimalaa. Kaivannaisista hyödynnetään uraania, mineraalivärejä, turvetta, hiekkaa ja soraa.
Keskustaajaman palveluihin kuuluvat lastentarha, peruskoulu, sisäoppilaitos, kansantaiteen talo kirjastoineen ja paikallissairaala. Siellä on myös joukko kauppoja, kahvila, posti, pankki ja huoltoasema.
Matkailu ja nähtävyydet
Kunnan alueella sijaitsevia kulttuuriperintökohteita ovat Mantsinsaaren arkeologiset löydöt, Stolbovan rauhan rajakivi Rajakonnussa, Salmin raunioitunut Pyhän Nikolauksen kirkko (1824), Orusjärven talvikirkko (1910), Rajakonnun ja Orusjärven vanhat asuintalot sekä toisen maailmansodan sotilashaudat. Majoituspalveluja tarjoavat Salmin länsipuolella sijaitseva lomakylä sekä Räimälän ja Lunkulansaaren vierasmajat. Karkussa on lasten kesäleiri ja Hiilikankaan länsipuolella metsästys- ja kalastusmaja.
Lähteet
- Generalnyi plan Salminskogo selskogo poselenija Pitkjarantskogo munitsipalnogo raiona Respubliki Karelija: Materialy po obosnovaniju v tekstovoi forme xn----7sbbowred6b.xn--p1ai. Arkistoitu 25.4.2019. Viitattu 9.2.2013. (venäjäksi)
Viitteet
- ↑ Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 60. Petrozavodsk: Petropress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8.
- ↑ Generalnyi plan, s. 3–4.
- ↑ Generalnyi plan, s. 3.
- ↑ Generalnyi plan, s. 11.
- ↑ Generalnyi plan, s. 61.
- ↑ Generalnyi plan, s. 13.
- ↑ Generalnyi plan, s. 15.
- ↑ Generalnyi plan, s. 16.
- ↑ Generalnyi plan, s. 16–19.
- ↑ Generalnyi plan, s. 4.
- ↑ Generalnyi plan, s. 27.
- ↑ Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 18.2.2014. (venäjäksi)
- ↑ Generalnyi plan, s. 25–25.
- ↑ Generalnyi plan, s. 26–27.
- ↑ Generalnyi plan, s. 39–40.
- ↑ Generalnyi plan, s. 29–32.
- ↑ Generalnyi plan, s. 24–25.
- ↑ Generalnyi plan, s. 31–32.
Aiheesta muualla
- Salmin kunnan sivusto (venäjäksi)
| ||||||